Viimenen viikko on ollu vähintäänki mielenkiintonen, jos täs yhteyres ny kehtaa liittää mun elämään sanaa "mielenkiintonen"... tai no ei se taira mun elämään sopia MISÄÄ yhteyres. Mut kumminki, tää on pitkästä aikaa vietetty aikamoista yöelämää.

Täytyy toki tarkentaa, että kyse ei oo sellasesta yöelämästä, mitä tuli harrastettua sillon kun oli lapseton, nuori, oli rahaa rellestää, eikä krapulakaa kestäny kolomee päivää. Ehkä yöelämää parempi sana olis yöelämöinti, kun oikeen tarkkaan ajattelee.

Mut asiaan, viimmeinki. Urho alakaa vähitellen päästä flunssastansa, mitä ny nokka hiukka vuotaa viä. Viikko takaperin olin niin onnessani, sillä jos päivisin oliki yhtä silimätippojen kans lotraamista, ni kolome yötä poika nukku iliman syöttämisen tarvetta! Ja tein taas sen klassikkovirheeni, että rupesin tästä asiasta riemuitteen, ja niinpä kostoks seuras kaks yötä, ku jätkä herää ja on keskellä yötä pirtee ku peipponen. Ja sitte siihen sitä peipposen liverrystä ensin noin tunti, kunnes peipposesta kuoriutuu peikkonen ja liverryski muuttuu ärjynnäks ja sitä sitte parhaimmillaan toinen tunti perään, ennenku saa kauhukakaran uuresta nukkuhun.

Parin paskan yön jäläkeen tuli sentäs pari normaalia, yhden tankkauksen taktiikalla vedettyä yötä, kun taas seuraava oli tuota paskaosastoo. Viimme yön jätkä puolestaan päätti nukkua kokonaan syömättä! Olo on ihan että mitä vittua, KAHAREKSAN tuntia unta yhteen soittoon, iliman MINKÄÄMOISTA pojan aiheuttamaa hämminkiä, ei siis eres mitää pientäkää inahrusta koko yönä? Onks tää oikeen tottakaa, vai oonko mä vain väsyneenä nukahtanu pystyyn ja näen unta, että olisin saanu unta?

Tällä kertaa mä aion olla viisas ja suhtautua tähänki juttuun perus negatiivisesti, eli tuskin tästä tälläkää kertaa mitää pysyvää tapaa tulee kun ei tähänkää asti oo tullu, viimeistään ens yönä menee kumminki vituiks taas. Eikä ku ei viä ens yönä, vaan parin yön perästä, kun Urho menee mummilaan yökylään! Siä se varmaan vetää semmoset yöpölläälyt niin, ettei Ramin porukat huoli sitä yöksi enää ikänä, ja sitte Urhon paras - ja ainut - yökyläpaikka näillä seuruulla onki menetetty, jolloon voiraan heittää hyvästit meleki viimisillekki viihre-elämän rippeille! Tai jos halutaan muutaki yöelämää kun tuota Urhon järjestämää, ni sitä täytyy lähtiä ettihin Isojoelta asti, mut seki taktiikka toimii tasan kerran, koska samallai Urkki kuitenki torpedoi omat hoitoonpääsymaharollisuutensa imitoimalla yksinään tosi lahajakkaasti villiintynyttä paviaanilaumaa just sillon, ku normaalit ihimiset koittaa nukkua.

Toisaalta mun kyllä tekis mieli olla ilonen onnistuneesta viimme yöstä, mut jos kun ens yö menee poskelleen, ni ei putoo sitte ihan niin korkeelta.