Manaalin Facebookis jotaki asiaa. Muutama kaveri sitte kommentoi mun kiriotusta, ja siä seas oli yhyren entisen luokkakaverin viesti, josa se vähätteli mun porajamista ja vertas omaan tilanteeseensa, kun sen emäntä oli tappanu ittensä.

Mä ensin ohitin sen jutun ihan vitsinä, mut sitte rupesin tutkiin tän kaverin ja sen muijan naamakiriaprofiilia ja mulle valkeni, että se juttu oliki ollu aiva tosi. Sen muijan viimesin päivitys oli vissiin parin päivän takaa ja siinä luki tähän tyyliin: "Mulla on ase kädessä. Sen sijaan, että menisin naimisiin, menenkin tähdeksi taivaalle."

Kirjotin tälle luokkakaverille ja koitin löytää jotaki järkevää sanottavaa tommoseen kamalaan tilanteeseen. Samas mä ihimettelin, että kas kun se tällasesta asiasta viitti Facebookis tilittää näin julukisesti. No, ehkä se oli sen tapa surra, mä mietiin.

Sen ittensä tappaneen naisen viiminen Facebook-kiriotus jäi kummitteleen mun mieleen. Mietiin koko tilannetta, mikä mahto johtaa tuommoseen ratkasuun, että nuori nainen, joka miehensä kans suunnitteli häitä, päättiki yhtäkkiä ampua ittensä? Niillä oli sitäpaitsi lapsiaki. Kuinkahan se mies ny pärjäis niitten kans yksin?

Jatkoin viestittelyä Facebookis tän miehen kans, mutta yhtäkkiä se oliki ilmielävänä mun edes. Oltiin jollaki pienellä porukalla aikasemmin suunniteltu jotain bileitä vanhojen luokkakaverien kesken, ja ny tää mies anto mulle ruutupaperin palan, mihkä se oli kiriottanu suunnitelman tulevista bileistä. Se oli kiriottanu siihen, että kenenkä luona alotellaan ja kenen luona on jatkot, ja paperin sivus luki osallistujien nimet. Kaikki muut osallistujat oli pariskuntia, ja tää heppu selitti, että hän tulee paikalle yksin, kun elämän täytyy kumminki jatkua.