Oon ehkä hiukka vähänlaisesti tarinoinu meirän kissojen touhuusta viimme aikoina kun täs enempi on huomio kiinnittyny tuohon vähemmän karvaseen olentoon, joka kans asuu tää meillä. Eikä toisaalta nuotten kissojen elämäs oo tapahtunukkaa mitää ihimeellisiä, ne enimmäkseen makaa johonaki mukavas paikas niin, että välis tekee mieli käyrä niitä vähä tökkimäs varmistaaksensa, että viäkö niis henki pihisee. Makoolun lisäksi nuo tietysti syöö ja välihin ottaa painimatsia ja tolijottaa ikkunasta pihalle.

Eileen ehtoolla kumminki kissojen elämään järjesty vahingos vähä ylimäärästä säpinää, kun isännältä jäi korinhoitohuoneen uluko-ovi vähä huonosti kii. Sill'aikaa kun oltihin saunas, ovi pihalle oliki auennu ja kuten arvata saatto, kummakki karvalärvit oli karaannu pihalle.

Jos olis ollu kesä, olisin varmaan ensin käyny Ramin silimille ja sitte lähteny poru kurkus ettihin kissoja, mutta ku pihas oli lunta muutama sentti ja pakkastaki jokunen aste, ni kissojen karkaamiseen uskalsi suhtautua lähinnä huvittuneesti. Eikä suotta: Simppa se ei ollu uskaltanu karaata terassia kauvemmas, ja raasu luimisteli terassikaluston alla ja lopulta se mateli matalana ihan itte takasi tupihin.

Kessulla sen sijaan oli eres vähä yritystä. Sekää ei toki ollu päässy terassia pitemmälle, mutta kun mä ja Rami oltiin tulos sitä nappaahan parempaan talteen, ni siinä vaihees se puikki pihan puolelle ja kipitti määrätietosesti autotallihin. Rami lähti Kessun perähän ja Kessu koitti olla kierä eikä antanu ottaa ittiänsä kii, mutta lopulta Rami aharisti Kessun umpikujahan: sille jäi vaihtoeheroksi joko loikata hankeen tai päätyä Ramin sylihin ja sitä kautta takasi sisälle, ni Kessu päätti valita sylin mieluummin ku lumen.

On se hienoo kun kissat on nuon hienohelemoja, ettei ne tykkää pistää kuonoonsa eikä varsinkaa käpäliänsä mihkää liika kylymään eikä märkään :D Sen takia tämä karkuretki päätty jo meleki ennen kun se eres alako. Mut tosiaan, kesällä olis ollukki varmaan ihan eri juttu. Toivon siis, että kissat muistais ikusesti ny sen, kuinka siä ulukona oliki tosi kylymää ja inhaa, etteivät kesälläkää sinne tahtoisi sen kummemmin!