Ku me pirettiin elokuus tuparit, me ei sillon saatu tuota kaharesta kaveripariskunnasta koostuvaa Etelä-Pohojammaan erustusjoukkuetta paikalle ollenkaa. Niillä oli mukamas jotaki tärkiämpää tekemistä: toisen pariskunnan miesosapuoli oli kii maajussin hommisansa ja toinen pariskunta oli häämatkalla... Niinpä päätettiin, että joku toinen kerta sitte piretään meillä jokku kekkerit kuurestansa ku vaan saatas joku viikonloppu sopihin kaikille, ja tämä oli ny se viikonloppu.

Koska pileitten osallistujista viis kuuresta oli etelä-pohojalaasia (ja yhyren kaverin sanoin "se kuures on muuten vaan sakia"), ni kemujen teemana oli tietenki Pohojammaa. No, teemaan sopien tietysti valamistettiin juhularuuaksi perinteistä Pohojalaasta ruokaa Pitsaa, jonka jokku kateelliset italiaanot yrittää väittää keksineensä. Ja teräaseitten kans piti tietysti reuhtoo niin, että saatiin oikeen veri vuotahan: toinen näistä maajussien morsiammista sai nirhattua pöytäveittellä reijän sormeensa kun se koitti kravata pitsataikinaa irti näpeistänsä :D Hetken aikaa mä ja Rami kekkaloitiin Jussi-pairat päällämme, mutta tunnelman tiivistyes kuumat villapairat sai vaihtua vähä köykäsempiin tamineisiin. Se tietysti lienee selevää sanomattaki, että pileitten teemaan sopi kivasti myös viinan juonti, eikö se ny aika lailla peripohojalaanen seurustelumuoto oo, joka sopii niin arkeen ku juhulaan?

Illan aikana nautiskeltiin siis niin kiinteitä ku nestemäisiäki herkkuja ja tehtiin myös maailmankuvaa avartanu retki Maskun keskustaan yhteen baariin (emmä kyllä eres tiä, onko siä muita baareja). Kun me astuttiin sisään, baarin asiakasmäärä kolominkertaistu! No eipähän tarvinnu jonottaa, ei kuselle, tiskille, karaoken laulantaan eikä narikkahan. Ja vaikka siä ny olis jostain syystä ollu tupa täynnä, ni ainakaa narikkajonos ei olisi tarvinnu kupata siltikää, ku ei siä mitää narikkapalavelua eres saanu, vaikka ovenreijäs kyllä poke rahasti jokaselta 1,5 euroo. Eli näin meillä Maskussa, narikkapalavelumaksua vastaan ei saa narikkaa eikä juuri palaveluakaa ;)

Muutaman drinksun nautittuamme ja kiusattuamme kanssa-asiakkaita (ne noin 3 henkee) raakkumalla karaoke-piisien tahtiin lähärettiin takasi tänne meirän mäjelle ja pistettiin sauna päälle. Saunan lämpeemistä orotelles naukkailtiin kuumaa minttukaakaoo mukitolokulla ja kajauteltiin rokkia siihen malliin, että toivottavasti meirän entiset naapurit siä kerrostalos ymmärtää ny olla onnellisia, ku me ei enää asu siä.

Kohta saunonnan jäläkeen itte kukin alako olehen aika väsyksis ja niinpä siitä sitte hipsittiin maate. Aamu valakeni meillä joskus kymmenen mais, tosin siinä päivällä ilimeni, että vissiin kaikki oli ollu hetken aikaa hereillä noin seittemän mais ja kuunnellu, josko kukaa olis sattunu olehen ylähällä jo ni olis voinu ittekki nousta sängystä. Mutta kun kaikki vaan makas hilijaa maharollisia elonmerkkiä kuunnellen, kaikki luuli tietysti, että muut viä nukkuu, ni siinä sitte maattihin viä pari tuntia puot homees.

Mä olin lauvantaina päivällä jo murehtinu sitä, että mulla on varmaan sunnuntaina maailman infernaalisin krapula, mutta suureksi ihimeekseni olinki vääräs! Toki iliman päänsärkylääkettä ei aamusta selevitty, mutta ei mitää pöntön halailuja eikä norjankielisiä repliikkiä tarvittu, ja jos ei tavanomasta nuupahtanutta oloo lasketa, ni muuten oon ollu koko päivän ihan hyväs iskus!

Vieraat lähti ehkä tuos puolen päivän tienoolla ja itte suunnattiin suihkun kautta noutahan Urhoo mummilasta. Sitäki mä olin lauvantaina etukäteen tuskaillu, että kaipa se poika justiin kyläreissulla pistää kunnolla ranttaliksi, nimittäin yöaikaan, mutta ei se onneksi ollu mitää ihimeellisempää messua pitäny :)

Ehkä Urho säästää messunsa ens yöksi, ku Ramin pitäs taas raahautua töihin ja ku mäkää en vaan saa mentyä järkevään aikaan maate, vaan on ihan pakko roikkua netis kiriottelemas vaikka senki aijan vois olla unten mailla.

On se kans muute kumma, että noin 10 vuotta sitte jakso ihan hyvin käyrä rymyämäs tappiin asti baaris vaikka sekä perjantaina että lauvantaina, ja sitte muuten vaan riekkua valaveilla pitkin öitä ja silti jakso mennä aamulla kouluun tai minne ny ikänäki eikä silti tuntenu olevansa ikäloppu ja puolikuollu ihimisenraato. Ny puolestaan, sillon harvoin ku pääsee eres vähä viihteelle, on heti ihan kusi sukas että voi kauhia kellohan on jo YKS yöllä, millähän mä huomisenki jaksan jos en pian mee nukkuun!

Toki asiat on vähä erilaisia, ei oo ihan niin vakavaa nukahtaa kesken luennon ku nukahtaa kesken oman lapsensa vahtimisen, mutta kai seki täytyy myöntää että saattaa sillä kymmenen vuoden ikäkertymälläki olla jotaki vaikutusta tuohon turnauskestävyyteen... Mutta mitäpä täs ny enempiä lässyttähän, mä meen ny nukkuun.