Silimät on tervehtyny siihen malliin, että päätin lähtiä muutamaksi päivää Etelä-Pohojammaalle katteleen, että näyttääkö siä elämänmeno yhtää erimoiselta uusin silimin! No onneksi, vai pitäskö sanoo valitettavasti, no ihan sama oikeestaan, mikää ei ollu muuttunu.

Pakkasin torstaina kimpsut ja kampsut autohon, istutin poijan valtaistuimellensa ja köröttelin Isojoelle. Ihan alakuperänen suunnitelma oli lähtiä takasi lauvantaina ku porukat oli lähärös pienelle viikonloppureissulle. Aattelin, että helevettiäkö mä siä yksinäni märännyn, varsinki ku tiesin Urhon tyttöystävän perheineen olevan lauvantain kans reissus. No keksin kumminki, että onpa tää nuota sukulaasia muitaki ku isä ja äiti, josko niitten kans sais aikaansa tapetuksi yhyren päivän ajan, eli päätin sinnitellä Isojoella sunnuntaihin. No ny on sunnuntai ja tää mä viäki kuppaan, mikä taas johtuu siitä ku äiti eherotti, että eksä voisi olla samantien maanantaihin asti, ni keriittäs viä sunnuntainaki näkehen kun ne tulee reissustansa ehtoopäivällä. Niin, miksenpä tosiaan voisi, kas kun en itte ollu tuota vaihtoehtoo älynny eres ajatella! Eli täs ny viä tän ehtoon ratoksi aattelin kiriotella hetken paskaa tänne ennenku meen maate toivoen, että aamulla olis levänny olo ku täytyy istahtaa kolomeksi tuntia ratin taa.

Isojoelle tulles olo oli kaikkee muuta ku levänny. Kattokaas ku kiusaa se on pieniki kiusa, meinaan vaikka poika oppi erohon yösyötöistä, ni jonku viikkoo rauhallisesti nukuttuansa yöt, jätkä on ottanu tavaksi kitistä pitkin öitä. Tai no ei kai se ny mikää vittumaisuuttansa opeteltu tapa tokikaa oo (vaikka ei nuosta peevelin mukuloosta aina menis vannohon), mutta enpä oo viä mitää järkevääkää syytä keksiny, että minkä takia pitää monta kertaa yös pitää kauhiaa mekkalaa. Useimmiten ei asialle tartte teherä mitää muuta ku havahtua hereille ja vittuuntuneena maata sängys kuuntelemas ja jännittämäs, että yltyykö tuo kunnon poruksi vai ei. Ja sitte kun se tosiaan yltyy siihen kunnon poru -asteelle, ni seuraava jännityksen aihe onki, että riittääkö rauhottelukonstiksi vaan hetken selekään taputtelu vai parin tunnin sylis kanniskelu... Ja tottakai tämmönen kanniskeluyö osu keskiviikon ja torstain välihin, vaikka olis siinä viikolla ollu tarjolla muitaki öitä, mitä pilata.

Selevisin kuitenki ajomatkasta hyvin perille, vaikka väsytti enemmän ku laki sallii, ja saas nähärä miten on paluumatkan laita. Täs on nää Isojoella vietetyt yöt menny aika hyvin, poika on kyllä joka yö enemmän tai vähemmän inahrellu, muttei oo tarttenu sitä nousta yhtää hyssyttelehen, eli jos vilikastaan jotain Murphyn lakikirjaa kohorasta "1-vuotiaat lapset" ni siä varmaan lukee, että ens yö menee taatusti päin persettä!

Nuis yötouhuus onki ollu jännitystä kerrakseen tähän pirennettyyn viikonloppuun. Ja onhan täs hurjaa elämää saanu viettää myös päiväsaikaan! Perjantaina lähärin viemään Urhoo kylille jotta tämä pääsis naisiin, ja siinä lapsosten nukkues / touhutes me äireet juoruiltiin kaikista elämämme viimmeaikasista uskomattomista käänteistä, kuten esim. siitä montako kertaa päiväs keskimäärin muksu vääntää paskat ja että mikähän mahtaa olla tän hetkinen hampaitten lukumäärä kumpaisenki lapsen suus.

Lauvantaina olin tosi likellä kokee uskonnollisen herätyksen, tai ainaki joku mummu kävi tuomas meille Herätkää! -leheren tuoreimman numeron ja tais siinä Vartiotorniki tulla kylykiääsenä. Jonku raamatunpätkän luettuansa se muori toivotti mukavaa päivänjatkoo ja mä siinä suu hymys kiittelin, ku oon pohojimmiltani hyvän kotikasvatuksen saanu hyväkäytöksinen, fiksu ja filimaattinen ni emmä ny kehtaa millekkää vanahukselle sanoo että painu vittuun ja tunge vartiotornis samaan osotteeseen. No, utelias ku oon, ni luikkasin jomman kumman leheren kantta ja siinähän luvattiin ohojeistaa, kuinka saat avioliittosi kestämään! Hei, mahtavaa! Tätä mä oonki aina kaivannu! Tosin mä luulen, että mun avioliitto sais ennemminki kuoliniskun, jos mä hurahtaasin ja liittysin johki lahkoon.

Railakas meno jatku hamaan iltaan, ku menin mamman ja papan työ. Tuli vähä sellanen nostalginen olo: pikku Anne on mamman ja papan tykönä hoiros lauvantaiehtoon ku äiti ja isi on rimpsalla... Eikö joillaki hinduilla tai semmosilla oo niinku syklinen maailmankatsomus, että kaikki asiat oikeestaan vaan kiertää ikusesti samaa rataa? Mä luulen, että ne on paljo lähempänä totuutta ku nuo Vartiotornin jakajat, meinaan mun elämä on ainaki pyörähtäny jonkusorttisen kierroksen ympäri, ku yhtäkkiä kolomen kympin kynnyksellä huomaan tekeväni sellasia juttuja, mitä oon teheny viimmeksi kakarana. Ton lauantai-ilta mammalas -homman lisäksihän mä vietin uutta vuotta Isojoella porukoitten tykönä, mitä en kans oo teheny ku viimmeks joskus TODELLA keskenkasvusena.

Tänään oon aamusta käyny morjestamas mun kummia ja sitte Urhon tyttöystävällä tuli niin ikävä että päätti tulla viä tervehryskäynnille ja toipa typykkä äitinsäkki mukanansa, ja niin jännittävät vauvanpaskakeskustelut sai ansaitun jatko-osansa (eikä muute ollu mikää jatko osa numero kaks, vaan ehkä lähinnä numero kakstuhatta). Kohta oli porukatki kotona, ni johan huomasin, että ihan mukavastihan tää on aika menny, hulluhan mä olisin ollu jos jo lauvantaina olisin pois lähteny!

Toki täs Isojoella viipymises oli myös pienenä taka-ajatuksena se, että kun Ramilla on kerranki aikaa rauhas toteuttaa itteensä kotona, ni huomenna kotona orottaa muun muas kasa itte tehtyjä linnunpönttöjä sekä käyttövalamis oma huone Urholle!!! Poijan huone on tähän asti toiminu erinäkösen roinan säilytyspaikkana, mutta tänään Rami lähetti mulle kännykkään kuvan, joka hakee vertaistaan: kuvas oli Urhon huone SIISTINÄ, eikä nurkis lojunu yhyren yhtä tavaralaatikkoo! Mahtavaa, päästäänki pian testaahan, mitä poika tuumaa nukkumisesta ihka omas huonees. Siä sitä saaki kitistä öisin vähä vapautuneemmin jos siltä tuntuu, jos vaikka itte sais nukuttua vähä paremmin ku ei ihan joka inahrus kajahra aiva korvan juures.

Sitte viä toinen taka-ajatus mulla on myös, tai onhan se ny ollu jo siitä asti, ku tuos vuodenvaihteen tienoilla majaalin tää porukoilla viikon jos toisenki. Meinaan mä oon kans jo hetken haaveillu, että voi kun sais joskus olla päivän verran ihan yksin kotona, ja mä oon jo niin monta vuorokautta suonu äijälle lapsi- ja ämmävapaata, niin että jos mä en pian saa omaa vapaapäivääni, ni mä voin heittäytyä kunnon marttyyriks ja vedota kaikkiin näihin mun Isojoella viettämiini päiviin :D

Kello alakaa olla jo paljo ja meinasin jo ittekki tuskastua että voi ny puo, munhan piti mennä hyvis aijoon maate ja  jumaliste viäki mä nyhyjään täs koneella! Mut muistinpa sitte, että ilimeisesti heikkolaatusista yöunista on jo niin paljo kokemusta, että kroppa suorastaan luulee että niin asioitten kuuluu ollakki, koska esimerkiks tänä aamuna heräsin jo paljo ennenku mulla olis herätyskello soinu eikä tullu uni millää. Eli jos ei poika onnistu yöunia tärveleen, ni voimmä sen teherä perkele aiva ittekki!