Mä olin viikko sitte siinä esitarkastukses, misä selevitettiin, voiko mun silimät leikella niin, että pääsisin erohon klasiista. Jokseenki kait hilikulla oli, mutta se leikkaus voiraan teherä ja täs oon hartaurella laskenu päiviä varsinaiseen leikkauspäivään, joka on HUOMENNA!

Siinä esitarkastukses enste piti tuijottaa monenmoiseen pömpeliin, millä otettiin silimästä kuvia ja sen jäläkeen oli ohojelmas aika perinteisen mallin näöntarkastusta. Sitte ruutattiin silimiin monenmoista tippaa, joku puudutti ja joku laajensi mustuaiset lautasen kokosiksi ja sitte tihirusteltiin uuresta seinällä näkyviä E-kirijaammia ja tökittiin silimän pintaa jollaki vekottimella, joka mittas sarveiskalavon paksuuren.

Tuo sarveiskalavon paksuus, tai pikemminki täs tapaukses ohuus oli vissiin meleko likellä rajaa, että jos olis ollu viä vähä ohkasempi ni leikkausta ei olisi voinu teherä. Ihime tuuri tietysti mun kohoralla, olin meleko varma, että joku vika kumminki on mikä sen leikkauksen estää. Mut kiusaa se on pieniki kiusa, meinaan kun niitä leikkaustapoja on kaks hiukka erimoista, ja toinen menetelmä on luonnollisesti kalliimpi ku toinen, ni tuon sarveiskalavon ohuuren takia mun täyty valita tietysti se kalliimpi operaatio. Tai sitte lääkäri käytti sitä sarveiskalavoo tekosyynä, jotta saa multa lypsettyä enemmän rahaa... No, en viitti kuitenkaa ruveta leikkihin vaan valittin suosista sen kalliimman, mut mikäs täs ny on valites ku rahaahan on vaikka kuinka! Justiin viimme viikollaki isäntä huomas, että rahaa on tullu niin perkeleesti että tiliki on suorastaan ylittyny!

Mutta viä niistä silimätipoosta, mua ei mitenkää informoitu, että niistä saattaa tulla hiukka huono olo. Mun piti välis istua orotushuoneeseen venttaileen tippojen vaikutusta ja siinä orotelles rupesin ihimetteleen, että mikä piru on ku näin päästä heittää ja tekee pahaa?! Ja kun sitä oloo rupiaa siinä ressaahan, ni sehän tietenki viä moninkertastaa sen huonon olon tuntemuksen. Mä olin ihan varma, että ny mut saa valtaansa joku paniikkikohtaus ja sen lisäks, että mä näytin silimistäni ihan narkkarilta (ja vieläpä rumalta sellaselta, ku en ollu laittanu mitää silimämaalia), mä pelekäsin kohta käyttäytyväniki ku joku sekapäinen huumehörhö.

Onneks pian mut tultiin istuttaan jonku pömpelin taakse ja otettiin parit kuvat, ni mä varovasti uskalsin kysyä, että onko normaalia, että niistä silimätipoista tulee vähä höntti olo. En keherannu sanoo, että itte asias olo oli aika perkeleen ällö, ku jos se ei oliskaa johtunu niistä tipoista, ni ne tyypit siä vastaanotolla olis varmaan ihimetelly, että mitähän rohkasua tuo oikeen on vetäny! No, lääkäri helepotti vähä mun henkistä tuskaa siinä paikas ja naurahti, että joo toisille tulee niistä tipoista vähä sellanen olo ku olis juovuksis! Mä ilimotin sille äijälle, että mun olo on kyllä huomattavasti mukavampi juovuksis ku näitten tippojen vaikutuksen alaasena.

No, se yökkövaikutus kesti ehkä tunnin ja sen jäläkeen olo oli kutakuinki normaali, mitä ny tosiaan nuo mustuaiset oli valtavat viä seuraavana ehtoonaki ja lähinäkö oli huono jonku aikaa. Ja jos mä olin joskus kummastellu sellasta uutisointia, että jokku käyttää jotain silimätippoja tyrmäystippoina, ni nymmä uskon, että sellanenki on aiva maharollista! Mähän olin meleki rähämälläni pelekistä tipoista, niin että mikähän vaan olis ollu fiilis, jos alla olis ollu muutama paukku ja viimesimmän paukun seas jotaki mustuaisia / tajuntaa laajentavaa lientä!

Huomenna suunnilleen tähän aikaan mä oonki jo varmaan siä silimäputiikin orotushuonees tutajamas. Siitä lisää ens kiriotukses! Silloon NÄHÄRÄÄN, hah hah!