Viimme viikko oli yhtä juhulaa, ku Urho täytti torstaina vuoden ja pohojalaaseen tyyliin juhulat veny kolomipäivääsiksi! Eli keskiviikkona alotettiin, torstaina meno jatku, perjantaina oli pieni hengährystauko ja kerättiin voimia lauvantain jatkopippaloita varte.

Tästä vois saara sellasen käsityksen, että meillä on hypänny niin helekutisti vieraita että juhulat on pitäny hajauttaa usiammalle päivälle, mutta ei kyse sentäs siitä oo vaan siitä, ku on tosiaan tuttavapiiris niitäki ihimisiä, jokka tekee jotain sellasta mitä kutsutaan sanalla TYÖ (mitähän se sitte tarkottaaki, en enää muista). Etenki, ku on viä joukos vuorotyölääsiä ni suorastaan ihime oli, että kaikki kutsutut kerkis kylähän ylipäätään.

Tuos viikolla meillä kävi Ramin sisko (eli Urho kummitäti) sekä kolome kaveripariskuntaa mukuloirensa kans. Viikonlopuksi tänne tuli mun porukat sekä äitin vanhemmat, ja lauvantaina tää sitte kahaviteltiin isovanhempien ja isoisovanhempien sekä mun veljen ja sen emännän kans.

Ylläolevas kuvas synttärisankari toimii kynttilänpuhaltamisen virallisena valavojana. Samoin kaakunsyöntiin Urho osallistu lähinnä symboolisesti. Mä koitin sille antaa lusikalla palan kaakkua keskiviikon juhulallisuuksien yhteyres mutta tuohan ny suhtautuu epäillen kaikkeen, mitä mä otan lusikkahan jostain muualta ku pilttipurkista. Mutta kun ruuan saa poimia pöyrältä tai vaikka laattiasta kätehen, ni se kyllä päätyy suuhun vaikka olis vähä huonompilaatustaki. Niinpä keksit teki paremmin kauppansa, kun niitä sai enste vähä hypistellä kouras ennenku tunki ne naamariin.

Lahajaksi Urho sai koko valikoiman leluja. Meillä olevien lelujen määrä varmaanki tuplaantu, ei sillä että lahajoiksi olis tullu ihan holtitoon määrä leikkikaluja, vaan sillä kun meillä ei niitä kovin isoo röykkiöö alunperin ollukkaa. Ny on taas pitkäksi aikaa ihimeteltävää nuos uusis tavarois, ja kun vanahat äkkiä piilottaa ja kaivaa ne esiin ku nuosta uusista vähä uutuurenviehätys haihtuu, ni sitte taas vanahat tuntuu paljo hauskemmilta. Mentihin viä ittekki ostahan poijalle uus lelu lahajaksi, mutta päätettiin, että piretään sitä viä jemmas eikä anneta kaikkia uusia kerralla.

Lahajaksi tuli myös vaatteita ja yks kirja, mutta huomattiin, että ihan viä ei Urhoo viitti kannustaa omatoimiseen lukemiseen, koska tuo on vähä yli-innokas, ku meinaa vallan ahamia kaikki kirjat mitä sille antaa, ja tarkotan siis tätä aiva sananmukasesti!

No, ny ku poika on yksvuotias, ni saa esimerkiks ruveta siirtyhyn tutteleista tavalliseen maitoon ja ruveta muutenki syöttähän samoja ruokia mitä aikusekki syö, vaikkaki ei ihan yhtä mausteisina versioina... Ja sehän tietenki sujuu niinku elokuvis kuten kaikki muutki muutokset tähän mennes! Tavallista maitoo on jo vähä annettu ja tuntuu, että niinä päivinä ku on maitoo vedetty vähä runsaammin, ni jätkä herää sitte öisin uikuttaan ku maha on kipiä. Tottahan se on ihan normaalia, mutta vähä vituttaa ku mitää muutosta ei tunnu tapahtuvan, vaikka sitä maitoo on vähin erin tyrkytetty jo usiampana viikkona.

Mut tuo maitohomma ny on pientä, se sentäs menee alas siinä misä mikä tahansa tuttelilitku, mutta tuo siirtyminen aikusten ruokiin tapahtuu tällä vauhrilla joskus vuonna 2065. Johan tuo oppi yli 8 kk vanahojen ruokiinki tuos josain 10-kuukautisena :D Ollaan vähä maistateltu omia ruokiamme ja ennätys on vissiin ollu joku 5 lusikallista, ennenku poika rupiaa totaalikieltäytyjäksi. Tuon toki ymmärtää, onhan siitä aikamoinen muutos jo pelekäs koostumukses verrattuna nuihin kaupan mössöihin, mausta tietysti puhumattakaa, mutta mikä perkele siinä on, että kaupan yli 1-vuotiairen ruuatkaa ei meinaa kelevata?? Ne on meleki samaa tavaraa ku yli 8 kk vanahojen ruuat, paitti että niitten pitäs maistuakki joltaki ku niis on pikkusen suolaaki!

Ehkä poika on vaan tullu äitiinsä, eli muutosvastarinta on kauhia, jos jotaki hyväksi havaittua ruvetaan muuttahan! Jaahas, kohta rupiaaki taas olehen poijan ruoka-aika. Jos yleensä mietitään, että mitäs tänään syötääs, ni mä kysyn saman asian siinä muoros, että mistähän tänään kieltäyrytään...