Kuljeskelin Turus. Rupesin muisteleen, kuinka muutama vuosi sitte olin asustellu jonku kaverin kans josain hotellis. Me oltiin tapettu siä yks nainen eikä kukaa ollu päässy meidän jäljille. Mietiin, että olisko voinu käydä niin, että me oltais onnistuttu tekeen murha niin, ettei jäätäsi kii.

Yhtäkkiä palasin ajas taaksepäin siihen hotellireissuun. Mun kaveri oli majottunu siä yhteen 2 hengen huoneeseen jo aiemmin ja mun piti tulla sinne sitte asuhun kans. En tiä mikä oli sen reissun tarkotus, mutta me asuttiin siinä hotellis aika kauan. No, ku mä tulin sinne huoneeseen, tää mun kaveri oli jotenki outo. Se oli selvästi hermostunu jostain, vaikka se koitti kovasti kätkee sen.

Viimein se näytti, kuinka sen huoneen kylppäris roikku joku nuori nainen hirtettynä! Se oli alasti, yltympäriinsä veres ja roikku katosta naru kaulas. Ainut vaan, että se oli viä niukin naukin hengis. Kaveri rupes kertoon, mitä oli tapahtunu. Se oli majottunu huoneeseen kaikes rauhas, kunnes yhtäkkiä ovesta oli pelmahtanu sisään kaks ämmää. Ne ei huomannu, että kaveri oli siä huonees ja kaveri oli aavistellu pahaa ja menny johki sängyn alle piiloon. Nää ämmät oli tapellu jostaki ja sitte ne oli menny sinne kylypyhuoneeseen riehuun ja lopputuloksena nyt se toinen niistä akoista roikku katosta narun jatkeena. Se toinen akka oli häipyny tiehensä ja kaveri oli nähny tän koko jutun ja oli ny ihan kuses, että mitäs nyt.

Jostain syystä me tultiin siihen tulokseen, että jos me ny ilimotettas tästä jutusta johonki, ni meitä epäiltäis tapahtuneesta ja jouduttas vankilaan. Niinpä me päätettiin, että nyt pitää vaan tappaa se kylppäris killuva nainen, hävittää ruumis perusteellisesti ja häipyä kauas pois ennenku kukaa pääsis meidän jäljille.

Kaveri meni kylppäriin ja jollaki veittellä irrotti sen hirtetyn naisen pään. Siinä me mietittiin, että miten ne kaks oli edes päässy sinne huoneeseen. Huomattiin, että oli tapahtunu joku sekaannus hotellin respas: me oltiin jotenki vahingos saatu avain siihen huoneeseen, kun taas tältä hirtetyltä akalta löyty avain siihen huoneeseen, mikä piti olla meirän. Ilimeisesti se hirttäjä oli saanu kuitenki tähän huoneeseen avaimen. No, tultiin siihen tulokseen, että respas ei tiedettäisi, että me ollaan tää huonees oltukaa. Niinpä nyt pitäs vaan hävittää ruumis, siivota kaikki paikat perusteellisesti, mennä sinne huoneeseen misä meirän kuulu ollakki ja häipyä muina miehinä paikalta.

Meillä meni päiväkausia siinä hommas, mutta viimein me saatiin se ruumis hävitettyä ja kaikki veriroiskeet ja omat mahdolliset jäläkemme siivotuksi. Me irroteltiin siitä ruumiista ihan pieniä paloja kerrallaan ja jemmailtiin niitä millon mihinki. Osa meni roskiin ja osa me kuivattiin jossain uunis ihan rapeeks niin että sen pysty jauhaan aiva tomuksi. Sen naisen päätä me "kuivattiin" ensin mikroaaltouunis kokonaisena ja sitte pikkuhiljaa jauhettiin sitäki sitte pienemmäksi.

Ku homma oli valamis, me vaivihkaa mentiin siihen huoneeseen, mihkä meirän oli alakujaan pitäny majottuakki. Koitettiin varmistaa, ettei mistää olisi voinu huomata, että me oltiin asuultu niiren kaharen muun naisen huonees. Lisäks se omaki huone siivottiin tosi hyvin siltä varalta, ettei sieltä saisi meirän sormenjäläkiä. Mut mietittiin, että jos mitää jäläkiä ei löyry sieltä toisesta huoneesta, kukaa ei voi millää yhyristää meitä sen naisen kuolemaan. Sitäpaitsi, ei kai kukaa eres tiä että se on kuollu, kaikkihan pitää sitä kadonneena kun ei mitää ruumistakaa löydy mistää ku me se tuhottiin niin hyvin!

Sitte eräänä päivänä vaan ihan pokkana käytiin luovuttamas huoneemme pois ja aateltiin, että ihimetelkööt sitte siä hotellis, että mikä kun ei kukaa tuu luovuttaan pois sitä toista huonetta, mikä oli niiren kaharen muun naisen! Se hirttäjänainen ku ei varmaan siä paikas enää näyttäisi naamaansa, meillä oli jostain sellanen tieto, että se olis häipyny hyvin kauas.

Mä juttelin tän kaverini kans sitte vähä myöhemmin tästä asiasta. Oltiin aika polleeta siitä, ettei meitä oltu osattu yhyristää siihen juttuun. Mä olin koittanu netistä kattoo, oliko sitä naista ilimotettu kadonneeks tai mitää, mutta en löytäny mitää siihen viittaavaa. Olisko ollu jopa maharollista, ettei kukaa ollu viä ruvennu edes kaipaahan koko ihimistä?

Kysyin kaverilta, mitä se meinaa teherä. Se sano, että meinaa maharollisimman pian muuttaa johki ulukomaille. Mä mietiin, että mä en kyllä vois lähtee ja jättää kaikkee taakseni. Että jos kuitenki jään kii, ni ei voi mitää, sitte istutaan vankilas. Mut pirettiin kaverin kans ihan maharollisena, että ehkä me ei jäätäis ikinä kii. Sitä mä vaan mietin mielesäni, että miten mä saisin loppuikäni elettyä tämmösen salaisuuden kans, ku muistot siitä aharisti mieles meleki koko ajan.