Vaihteeksi takana on semmonen viikonloppu, joka ei ihan hirveesti muistuttanu mun tavallisia arkipäiviä! Normaalisti ku meiningis ei oo käytännös muuta eroo ku se, että arkisin Rami on päivän töis mut viikonloppusin ei. Oikeestaan mä vietin suurimman osan viikonlopustani edes näkemättä koko ukkoo, mut samalla loisti myös poika poissaolollansa, joten siinä mieles sain maistella harvinaasta herkkua oikeen urakalla.

Perjantaina kohta töitten jäläkeen Rami pakkas kimpsunsa sekä poikansa ja häipy anoppilaan yöksi. Ja ettei kukaa luulisi että meillä oli joku aviokriisi, ni selevennän, että kysees oli tokiki ihan etukäteen sovittu juttu, josta pirettiin kii viä siinäki vaihees ku selevis, ettei anoppi ja appiukko edes oo kotona viikonloppuna. Vähä kyllä harmitti tuupata äijä muksun kans johki kerrostaloluukkuun kaharestansa, mutta oli siä kuulemma yks kaveri käyny kyläs sentään.

Mut se siitä isännän ja poijan perjantain touhuusta, ku oleellisempaa on se, mitä MÄ tein perjantaina ku sain vaan olla röhönöttää yksikseni! Alakujaan haaveksin hyvästä kelistä että olisin päässy hetkeksi rauhas pihalle möyrästään, mutta vettä tuli ku Esterin perseestä ni vältyin puutarhatöiltä ja sain hyvällä syyllä rötkötellä sisätiloos. No, suoritin mä siltiki pienen kylyvöoperaation ku olin ostanu jonku muovisen "minikasvihuoneen", joka kuulostaa helevetin hienolta mutta on käytännös lähinnä muovilaatikko, mihkä saa sisälle rumia mustia muovisia tötteröitä, mihkä kylyvetään siemeniä ja kunhan ne on itäny, taimet on tarkotus istuttaa pihalle. Mä latasin siis minikasvihuoneeni piukkahan jyvää ja ihan rempseesti keskellä olohuonetta. Tästä mies oliski riemastunu, ku mä sohovapöyrän ääres pemotin multapussia oikeen antaumuksella, mut ei kerrota sille... lukekoot täältä ja repikööt tukkaansa sitte jäläkikätehen. Maanvilijelyksen taustalla pauhas erellispäivänä ostettu Amorphisin uus CD enkä pahemmin volume-nappulaa sääliny, ku kerranki sai rääkätä vain omia korviansa!

Jyväjemmauksen jäläkeen kävin käsiksi mun ehtoota varte hankittuihin eväisiin. Kaupas ilimeisesti pieni vauhtisokeus yllätti ja ostin kauhian määrän mässyjä enkä ollenkaa tajunnu, että en eres minä seleviyry yhyres ehtoos yksinäni semmosesta määrästä. Mulla oli pussi jotaki suolapähkinäsekotusta, pussi karkkia ja pussi juustonaksuja ja alotin nuosta pähkinööstä. Jo pelekästään niitten mättäminen sai olon sen verran ällöksi, että juustonaksuja jaksoin tuskin haistaakkaa ja mikä pahinta, meni se karkkien syöntiki vähä väkinääseksi ku oli enste vetäny jotaki pähkinäsylttyä, joka ei ollu eres kovin hyvää. Itte asias mä heivasin lopulta yli jääneet pähkinät kompostiin ku rupes niin etohon! Kunpa mä viä myöhemmin muistaasin nämä seuraavat sanat: En enää KOSKAA osta ittelleni suolapähkinöötä!

Napostelun ohes kattelin DVD:ltä Sinkkuelämää -sarjaa ja Sinkkuelämää -sarjan ohes kävääsin saunas. Kaivoin kaapista kaikenmoisia sinne unohtuneita kuorintamössöjä ja ties mitä tököttiä ja präiskin niitä kroppaani. Saunontatuokion päälle tuijotin lisää Sinkkuelämää ja puoliltaöin menin maate ja ainua, mikä vapaaillas riso (pähkinöötten lisäks) oli se, että lauvantaiaamuna ei kerkiääsi nukkuhun niin pitkään ku pystyy, vaan kello oli pistetty kahareksalta herättään.

Ja miks piti lauvantaina herätä kellohon? No siks ku piti lähtiä Turun Kiikurien kans esiintyhyn! Ohojelmas oli eräänlainen Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen liittyvä tapahtuma, misä käytiin pitkin päivää lauleskelemas kaupungilla kolomes eri kohtees. Homma alako jo puoliltapäivin ja kotio pääsin lähteen vasta iltayhyreksältä, ja ku pääsin anoppilaan misä Rami siis edelleen hengas, siä oli poika justiin menny maate joten jäi pikkujätkä näkemättä vallan siltä päivältä.

Sunnuntaista sitte taas ei paljoo jääny jäläkipoloville kerrottavaa, jos ketää ny ei satu kiinnostaan se, että parista hyvin nukutusta yöstä huolimatta olin väsyny ku mikäki raato ja päätäki särki meleki koko päivän. Päivän piristys anto orottaa itteensä ehtooseen ja poijan nukkumaanmenoaikaan asti. Keikuttelin Urhoo sylisäni päämääränä rauhotella poika hämärän rajamaille ja kantaa tämä sitte sänkyynsä nappaahan unen päästä kiinni. Mä siinä uhkaalin Urhoo iltapusulla ja yhtäkkiä huomasin päässeeni antajapuolelta saajaksi ku poika tarttu mua kaksin käsin poskista, ja naurus suin veti mun pärstäni aiva omahansa kii ja siinä sitä sitte pusuteltiin moneen otteeseen, ku poika se vaan puristi mua poskiläskeistä :)

No, ny olis taas uus viikko käsillä ja heti alako hyvin: Rami soitti justiinsa töistä ja sano olevansa matkalla lääkäriin. S'oli nitkauttanu selekänsä ja arvatenkaa ei pysty töihin ainakaa pariin päivään. Ei muuten, onhan se mun näkökulumasta kiva että saa tänne kotio seuraa, mutta jos ei tuo kykene muutaku istuhun tai makaahan, ni ei se hirveesti naurata. Varsinkaa siinä mieles, että olis niin saatanasti kaikenmoista pihahommaa ja muuta kunnostusta mihkä piti tällä viikolla ruveta, että en tiä perkele millä niistäki hommista ikinä tulee mitää valamista :(