Oltiin mun porukoitten tykönä. Mun veli oli siä kans käymäs. Se oli ollu käymäs jonku kaverinsa tykönä ja kun se tuli kotio, se sano, että matkalla oli ollu aikamoinen ukkonen ja että se oli joutunu pysähtyyn jonku pihaan hetkeksi, ku ukkosti niin ettei se uskaltanu jatkaa matkaansa. Mä jäin hetkeksi veljen kans pihalle kuunteleen lähestyvää jyrinää ja hoksasin, että jopas tosiaan jytisteli tosi kovaa, kas ku en ollu aikasemmin huomannukkaa. Möys salaman välähryksiä rupes näkyhyn, ja jyrisi niin, että aiva kurkkua kuristi. Kattottiin parhaaksi siirtyä sisätiloihin ja varottaa porukoita, että ny kannattaas nyppiä töpselitä seinästä ja pistellä muutenki sähkölaitteita kii.

Mä sammuttelin meleki kaikki valot ja tuvas tuliki tosi pimiää, vaikkei ollu edes ehtoo. Pihalla oli vaan niin mustia ukkospiliviä, että ne pimenti koko taivaan. Äiti sitkeesti vahtas televisioo eikä suostunu sammuttaan sitä ja mä ihimettelin, että miksei telekkaria sammuteta, äiti ku yleensä on ensimmääsenä hötkyylemäs sähkölaitteitten kans jos se vaan kuuleeki sanan ukkonen. Lisäks isä taikka joku tämän tästä sytytti jonku valon, minkä mä olin justiin sammuttanu, ja mä olin aiva kiukus, että antakaa ny niitten valojen olla, on tulos järkyttävä ukkonen!!!

Kattoin pihalle ja huomasin, kuinka salama osu keskelle pihaa! Siitä kuulu vaan ihimeellinen suhahrus, ja sanoinki jollekki, että tuo osu ny niin lähelle, ettei siitä kuulunu eres rehtiä jyrinää vaan tuommonen sihaus. Välis mä menin mun veljen kans pöyrän alle piilohon ja mulla oli sellanen tunne, että ihanku me oltas pieniä kakaroita. Välillä taas menin huoneesta toiseen kattohon ikkunasta salamoita ja sammuttelin kiukus valoja, joita aina joku oli räpsimäs päälle vaikka mä ne olin varta vaste sammuttanu.

Ukkosen jytkettä kesti pitkälle ehtooseen ja yhtäkkiä iski kauhee tuulenpuuska, joka kaateli puita pitkin pihaa! Keittiön klasista näin, kuinka kuusi kaatu pihan poikki ja latva justiin hipo sitä ikkunaa! Sitte kattoin mun huoneeseen ja huomasin, että siä oli joku puu kaatunu niin, että ikkuna oli menny rikki! Äiti ja isä kiros, että siitä tulee taas kauhee korjaaminen ja rahaaki menee. Etupihas näky olevan puita kaatuneena ristiin rastiin ja joku semmonenki puu, minkä kaatamista porukat oli suunnitellu, oli ihan säleinä. Sanoinki porukoille, että eipä tartte tuotakaa puuta ruveta erikseen kaataan enää.

Sitte tuuli yhtäkkiä tyynty ja taivas kirkastu. Myräkkä oli ohi. Kello oli jotain puoli kymmenen ehtoolla. Rami rupes vasta siinä vaihees antaan Urholle iltapalaa, ku koko ehtoo oli menny ukkosen loppumista orottaes. Mä kattelin jääkaapista Urholle jukurttia, mutta en meinannu löytää yhtää tuoretta, ku kaikki mitä löysin, oli menny vanahaksi tai sitte niistä ei tienny, oliko ne enää syömäkeleposia! Lopulta kuitenki löyty joku pieni purkki ja mietin, että tuo saa ny luvan piisata, kohtahan tuo poika kumminki menee maate ni eiköhän se pärjää pienemmälläki iltapalalla tän kerran.

Sillä aikaa ku Rami jäi syöttään poikaa, me muut mentiin kattoon, mikä oli sen mun huoneen tilanne. Me ei varmaan pystyttäsi nukkuun siä, jos kerta ikkunaki oli rikki. Pitäs vaan kantaa Urhon sänky muuhun huoneeseen. Mutta ku kattottiin sitä mun huonetta, huomattiinki että ei ikkuna ollukkaa rikki! Se oli vaan jääny osittain auki niin, että joku puunlatva oli siitä avoimesta ikkunasta tullu sisäpuolelle ja varistanu helekutisti roskaa lattialle ja sängylle. Mä pistin ikkunan kii ja isä otti imurin ja rupes imuroimaan havunneulasia.

Joku Urhon rettukasa oli lattias ja nostin siitä päällimäisenä olevat tummansiniset housut ja ravistelin niistä roskia pois, mutta sitte ne housut tippu lattialle johki kauhiaan neulaskasahan ja ne neulaset tarttu kii housuuhin ku takiaiset! Äiti vaan vieres naureskeli, mutta mua ei naurattanu ku ne neulaset vaan painu siihen kankaaseen syvälle eikä tippunu pois! Mietin, saanko näitä neulasia ikänä kaikkia pois, vai pitääkö heittää housut vallan menehen.