Tulin vaan ilimottaan, etten mä oo viäkää kuollu, vaikken oo tää plokis mitää isompaa elämää pitäny. Mut se kuvastaa hyvin tilannetta tää ruurun takana, eipä oo elämää ihimeemmin tääkää!

Isojoelta tuli tosiaan tuliaisena näppärä pikku kesäflunssa jonka jäläkiseuraamuksena mulle tuli sitkiä yskä, ja sitä myöre tuli monta päivää kestäny päänsärky ku mä kiukun vimmalla koitin rykiä räkää pellolle keuhkoostani. Ny on yskä vähä heleppaamaan päin, johtuisko siitä että oon yskiny keuhkot taivaan tuulihin ni mihkä sitä limaakaa enää kertyys!

Viimme viikonvaihtees olin yksiis polttariis ja oli taas varsin mukavaa olla vähä muunkilaises seuras ku pelekästään muksun huolto- ja viihdytysjoukkiois! Etenki ku kekkerit suuntautu lopuuksi yhyrelle mökille, misä oltiin yön yli rälläämäs, ni sai aamullaki nukkua niin pitkälle ku sielu sieti eikä tarttenu heti sianpierun ja kukonlaulun aikaan ruveta leikkiin mitää kotihaltiaa, vaan sai eres yhyren aamun olla enempi niinku puutarhatonttu.

Muuten aika onki kulunu ihan tavanomasis arkihommailuis, joista en jaksa kertoo sen enempää tai lukijat haukottelee ittensä hengiltä tylsyyrestä, jos ny eivät sitä oo jo teheny monta vuotta sitte tän plokin paris...

Viimme viikko sentäs suju aika rattosasti ku serkkuplikka oli tää käymäs kolomen päivän ajan ja sitte viikonloppu tosiaan meni juhulies, mutta tälle viikolle ei oo tieros mitää erikoista ohojelmaa. Eileen vähä siivoilin tuos ja huomasin, että pää on vissiin peheminny lopullisesti ku hetkittäin se siivoominen tuntu jopa kivalta sen puolesta, ku siinä sai vähä aikaa kuluhun! Ja tottakai ny esim. imuroimises nykyään kuluu aikaa yllättävänki paljo, ku poika käy noin minuutin välein sammuttamas imurin. Mut se on sentäs hyvä, että toisin ku viä joku aika sitte, poika osaa myös pistää imurin takasi päälle ku oikeen kauniisti sitä maanittelee, ja imurin käynnistämisen jäläkeen on tietysti paree olla hirveen kiitollinen ja onnellinen ihanku jätkä olis just ollu suureksiki siivousavuksi.

No, mä vissiin lupasin olla kertomatta mitää mun tylsistä arkitouhuusta, mut kerroin silti. Mutta enempää mä en ny oikeen eheri, ku keittiöstä kuuluu ääniä joista voi päätellä poijan olevan tyhyjäämäs muovikippolaatikoita... Plaah, onneksi jätkän päiväuniaika rupiaa olehen käsillä, ni saa hetken hengähtää taas.