Aikani mä oon tätä tietoo ny jo panttaillu ja aattelin, josko viimmein tulis niin sanotusti kaapista ulos. Eli meirän huushollin pääluku kasvaa loppuvuodesta yhyrellä, ku meille tulee toinen (ja viiminen) mukula! Tai mä ainaki oletan, että pääluku ei ykköstä isommalla numerolla kasva, ku eilises rakenneultratutkimukses ei muksulla näkyny olevan ku yks pää :)

Eli, odotus on keriinny täs eteneen jo vähä yli puolivälin, ja ihan hyvin on menny! Aluuksi kyllä oli jonkumoista pahoinvointia, mut vaikkei pönttöö tarvinnu käydä halimas, ei se mitää ihan mukavaakaa ollu. Karkeesti sanoen ku mua yökötti, jos oli näläkä, tai jos olin just syöny, ja sitte tietysti vähä siinä syömisen ja näläkiintymisen välis kans! Lisäks yhyres välis, elikkäs korvien välis, oli muutaman viikon kestäny päänsärkyjakso, mutta seki on onneksi jääny taakse.

Jokku viisaat sanoo tätä vaihetta lepposaksi keskiraskaudeksi. No, sanotaanhan niinki, että lihavat on lepposia. Meinaan ainaki näillä kesäkeliillä fiilis ja peilikuva on ku milläki tursaalla, mutta kaipa tän olon ja peilikuvansakki ny jotenki kestää, ku ei kuitenkaa samaan aikaan pää halakia ja tee mieli oksentaa. Ainakaa paljoo. Eihän täs ny mitenkää parempaan suuntaan olla menos olojen ja varsinkaa peilikuvan suhteen, mut jotenki sitä kummasti lykkää nuo asiat taka-alalle, ku tua valtavan mahan uumenis on kumminki kaikki OK.

Juniorin olis siis määrä tupsahtaa mailmahan joulukuus, tarkemmin arvioiren 11.12. Mä en vaan kyllä tajua, millä laskukaavalla tua mun neuvolas tuo laskettu aika on oikeen arvottu, ku kaikki nettilaskurit antais tulokseksi 9.12. mikä olis kaikenlisäks mun nimipäivä. Ku Urhoo orotin ja asioin eri neuvolas sillon, ni sieltä kyllä tuli nettilaskureitten antaman lasketun ajan kans täsmäävä päivä. Nuo laskurit perustuu siihen, että erellisten menkkojen alakupäivään lisätään tasan 40 viikkoo ja that's it. Mut tää nykyses neuvolas mulle selitettiin, että se laskutapa on aivan väärä ja siihen perään tuli semmonen sepustus siitä niitten käyttämästä laskutaktiikasta, että mä putosin parin lauseen jäläkeen kärryiltä. Se kuulosti siis jotakuinki siltä, että otetaan se viimisten menkkojen alakupäivä, lisätään siihen 10 kuukautta, sitte heitetään noppaa ja vähennetään saatu luku vasemman käden sormien määrästä, poimitaan seittemän erimoista kukkaa ja tungetaan ne tyynyn alle ja ku seuraavana yönä nähärään unta jostaki numerosta, ni siinä on sitte sulle laskettu aika.

Nooh, pari päivää sinne tai tänne, ei Urhoo ainakaa kiinnostanu tippaakaa mikää laskettu aika kun se päätti lähtiä mateleen pois ahtaasta maja(va)stansa. Mut musta olis vaan ollu hienoo, että molempien kakaroitten laskettu aika olis osunu yhyreksännelle päivälle, vaikkaki eri kuukauteen, ja et molemmat olis ollu jonku sortin merkkipäiviä, ku Urhon laskettu aika osu Ramin synttäreihin ja sitte tän toisen tyypin aika olis ollu mun nimipäivä. Lisäks ultraäänitutkimusten mukaan laskettu aika olis joku 7. tai 8.12., et on tuos jo nuita vaihtoehtoja... Plus että eilen siä rakenneultras mua jo uhkailtiin maharollisella sektiolla, koska istukka on semmoses paikas että jos ei se kohdun kasvaes "siirry" pois kohdunsuun päältä, ni meikä päätyy veitten alle. Niin et taitaa olla paras osumatarkkuus, jos vauvan syntymäajankohoraksi ilimottaa marras-joulukuun :D

Heinäkuu on kohta hikoiltu alta pois ja täs olis sitte sellanen reilu 4 kk venttaamista, jos ny ei tosiaan mitää merkillistä suunnitelmanmuutosta tuu. Enemmän ku tän vauvan syntymää mä orotan sitä, että koskahan tuo vanhempi penska oppis totteleen jotain käskyjä?! Mulla on kohta äänijänteet huurettu puhki ku koko aika saa olla kieltämäs jätkää tekemästä millon mitäki, ja yleensä toistuvasti aina niitä samoja asioita, mut mikää valtakunnan räpätys ei mee jakeluun sitte vähääkää. Hirvittävän hauskaa ruveta sitte hyysäähän täs sivus viä jotaki avutonta vauvaa ku pitäs samalla vahtia, ettei tuo yks telo itteensä tai ketää muita.

Mun elo ihanainen kotiäitinä siis jatkuu jonnekki hamaan tappiin asti... Mä pirän nimittäin mun työllistymismaharollisuuksia meleko vähäisinä täs vaihees, ku maha on niin pystys jo että korkeintaan joltain umpisokialta tän pystyis ehkä salaahan, eikä täs ny enää kerkiääs työskenteleenkää ku jonku kolome kuukautta ku pukkais jo äitiyslomaa! Mä oon kyllä ihan saatanan kypsä tähän kotona kuppaamiseen, mutta tätä lystiä on ny tiedos sitte taas moneksi aikaa etiäppäin.

Mutta kuten jo tua alus mainittin, tää toinen lapsi tulee eherottomasti olehen viiminen, eli sen syntymän jäläkeen mun ei enää ikänä tartte alakaa tätä samaa rumbaa aluusta, vaan voin ruveta odotteleen sitä, että ehkä viä jonain päivänä pääsen keräileen takasi mun oman elämäni päreitä!