Täs kun H-hetki (hitaasti) lähestyy, vuodatan välillä tuskanhikee ku mietin, millanen se taas on se vauvahärdelli, mikä alakaa. Plus että siinä rinnalla täytyy myös jotenki hanskata tuo vähä isompi vauva, eli ainakaa helepommalla en tuu pääseen mitenkää. Siitä tuli sitte mieleen kaivella sitäki haavaa puukolla oikeen Pohojammaan kautta, niin että teherään ny oikeen lista asioista, joista jourun ainaki tilapäisesti luopuun, tai joista oon jo luopunu ajat sitte, tai jokka on radikaalisti ainaki jääny vähemmälle.

Nukkuminen: meillä on just menos joku vaihe, että poika herää about joka yö ja uluvoo ku syötävä. Sylis se aika usein (painotan siis, että ei todellakaa joka kerta!) rauhottuu, mutta orotappa ku kannat tuon takasi omaan sänkyynsä, ni meteli alakaa viimmeistään 4 minuutin päästä uuresta. No, viimme yönä mekkalointi alako uusiksi jo jätkän oman huoneen ovella ja sitä hauskuutta kestiki sitte kaks tuntia. En oikeen tiä mistä kiikastaa, epäilen että joku hammas vaivaa ku tuo mutii koko aika suutansa ja järsii ihan mitä vaan, vaikka paitansa hihaa jos ei muuta kären ulottuvilla oo. No, se joka sanoo, että tuo on vaan hyvää harjotusta, saa turpiinsa. Mä kyllä tiän, mitä paskaa se jatkuva yöheräily on, eikä se viä mitää jos muksu nukahtaa kohta ku ilimeisin ongelma on ratkottu, eli napa on täynnä maitoo, vaippa / retut on vaihrettu kuiviin, perse on pesty... Mutta sitte ku on joku määrittelemätön ongelma, jota saaraan tuntitolokulla arvuutella ja ratkoo keskellä yötä, ni jotenki se ei siinä paikas auta tippaakaa, vaikka olis kuinka "harjotellu".

Neuvolas muute viimme viikolla kysyyvät, että kuinka Urho nukkuu päiväunia ja mä vastasin, että kyllä se usein nukkuu pariki tuntia. Sitte jatkokysymys oli, että no nukutko sä silloin ittekki ja mä totesin, että ei ku yleensä teen jotain muuta kivaa taikka yleishyöryllistä. "Niin kun Urho tuntuu olevan aika touhukas poika, mietin että miten sä jaksat juosta sen perässä päivisin..." tuumaili neuvolan täti. No vittu emmä jaksakkaa, mutta ku on pakko! Eikä se oikeestaan oo kiinni siitä, kuinka vähä tai paljo oon nukkunu, vaan siitä, mitä kroppa noin yleisesti kestää ku on tommonen pikku kantamus mukana, joka viä tuottaa kaikenmaailman lieveilimiöitä niin, että tunnen itteni raihnaaseksi mummoksi.

Ulkoilu: Sienikausi olis kutakuinki parhaimmillaan ja montako kertaa oon päässy mettään? Joku vois irvailla tietysti, että "hei ämmä sähän ASUT mettäs", ja vaikka mä oonki päässy lesoileen siitä kuinka meillä kasvaa ihan tuos omas pihas kanttarellia, ni haluaisin silti keriitä tekehen kunnon sienireissuja tuonne lähimettikköön. Tottahan mä mettään pääsisin jos haluaisin, ei se olisi ku pyytää äijää olehen poijan kans ehtoosta hetken kaharen, mutta ku m'oon sen verta lässykkä etten mä halua mennä tuonne korpehen yksin. Mä en tunne nuita pöpelikköjä viä kovinkaa hyvin, enkä varsinkaa uskalla tän mahan kans lähtiä tuonne liukastelehen, on meinaan aika kivikkoista maastoo. Mut suurin syy on se, että Ramin pitää olla mukana kulukemas mun erellä, ni se kerää naamaansa kaikki hämähäkinverkot asukkeineen, ni ei mun tartte inhosta kiljuen joka 5 m välein olla raapimas naamastani irti mitää sitkeitä siimoja. Myös hirvikärpäspoimurina Rami on ihan kätevä. Mustikoita mä taisin käyrä poimimas tänä vuonna kaks kertaa. Polokupyörään en oo koskenu kahteen vuoteen.

Vapaa-aika: En viitti eres mainostaa, mitenkä vähä sitä on, ettei rupiaasi vituttaan enää enempää... Ja kuinka vähiin se entisestään käy tän vuoden lopus, voi ristus ei tee mieli eres etukäteen ajatella koko asiaa.

Viihteellä käyminen: Sattumalta ei oo viinaksiin tarttenu koskee moniin aikoihin, ja koskahan vaan tulee tilaisuus hömpsytellä seuraavan kerran..? Voihan sitä sitte joskus pyytää äijää jäämään kotio muksujen kans että itte pääsis tuulettun, mut olis varmaan ihan hauskaa päästä johki joskus äijänki kans. Mutta menee varmaan hetki, ennenku kukaa uskaltautuu ottaan hoiviinsa yön yli SEKÄ n. kaksvuotiaan touhuperseen ETTÄ yökauret märisevän vauvan.

Oleilu kahdestaan miehen kanssa: Tajusin tuos yks päivä, että kunhan vauva syntyy, menee taas aikaa ihan perkeleesti, että pääsee eres rauhas käymään pesulla ja saunas yhtenä äijän kans! Vähintään on oltava itkuhälyytin valamiures ja ittellä kauhia kiire puos sitä varaa, että vauva herää kesken löylyttelyn, ja että keskeytyksen pituus voi olla sitä luokkaa, ettei paljoo enää mikää jähtyny sauna kiinnosta sen jäläkeen. Tai mikää muukaa.

No, iliman tuota vauvaaki meirän kaharenkeskinen aika on lähinnä sitä, että jos Urho viä on päikkäreillä ku Rami tulee töistä, ni Rami lösähtää sohovalle ja nukkuu kunnes Urho herää. Sitte ku Urho on ehtoolla saatu maate, Rami painaa pian maate että jaksaa sitte aamulla nousta aikasin töihin... Muttaku on niin kivaa mennä työmaalle puol kuureksi, pääsee sitte aikasin kotiokki!

Kaverit: Se hyvä puoli on, että aika monella kaverilla on ittelläki muksuja, niin että vaikkei kaveria kerkiäkkää näkehen siinä määris mitä ennen, ni jotain sairasta lohtua tuo eres se ajatus, että onpahan moni kaveriki täs samas jamas, eikä ne vaan kaikki liesu baareis joka viikonloppu ja naureskele siä, että "kyllä se Anne ny jää paljosta paitsi!"

Se tietysti riepoo, että pari tärkeimmistä ystävistä asuu kaukana, ja ku jo yhyrenki muksun kans matkaaminen on kyllänsä kinkkistä, ni mitä se on sitte kaharen kans. No tuo isompi ny ei oo enää mikää ihan hirvee matkarasite, mutta eiköhän paletti mee totaalisen sekasin taas ku on vauvaki kuviois, niin että mä saan taatusti pitkäksi aikaa unohtaa ainaki tuommoset omatoimimatkat, mitä oon täs ny muutaman kerran heittäny Isojoelle iliman Ramia.

 

Joo, sais tuosta listasta varmaan viäki pitemmän ja masentavamman, mutta EN KERKIÄ NY JATKAAN ENEMPÄÄ ku pitäs tuo poikaki ruokkia!