Tänään alako äitiysloma. Mä en nyt tähän väliin pysty teeskenteleen mitää ylimäärästä intoo, koska eihän mun elämäs mikää muutu tän päivän myötä, mitä tähän päiväjärjestykseen tulee... ihimettelen vaan, että kukahan (mies) on tuon LOMA-sanan tohon keksiny tällätä kuvaahan ajanjaksoo, jonka äiti viettää telakalla? Tai no, mikähän se nykynen termi ny sitte onkaa, joku vanhempainVAPAA, sekös se oli... vaan yhtä lailla on mettään menty tuonki sanan kans :D

No, juhulistaakseni tätä uuden leheren kääntymistä "elämässäni" ahamin justiin rautatabletin, jotta sais pakin sekasin (se oliski mukavaa vaihtelua tän saatanallisen ummetuksen keskellä) ja varmistaakseni, ettei se rauta taatusti imeydy (ja että pakki menis enempi sekasin), vetelin loput eiliseltä jääneistä suklaakarkeista salaa poijalta. Kerran se kyllä meinas narauttaa mut ja tuli tohon hämmästyneenä pällisteleen, mutta mä käskin sen mennä takasi jatkaan sopan keittoonsa keskelle eteistä, mihkä se oli kovalla vaivalla roudannu leikkihellan omasta huoneestansa ja hakenu viä asiaankuuluvat keittiövälineet köökin kaapeista...

Mikähän sitä mahtais olla fiilis, jos olis oikeesti ollu töis ja jos olis tänään saanukki jäärä kotia makaahan puo homees? Tuntuu kyllä niin utopistiselta ajatukselta, siis MINÄ TÖISSÄ, hah hah, eihän mun mielikuvitus tommoseen ajatusleikkiin ees riitä! Mut joo, jos mulla olis joku työpaikka, Urho varmaanki olis ollu hoidos, enkä perkele varmaan olisi ottanu sitä pois hoidosta täs vaihees, ku raskauden viimeset ja vittumaisimmat viikot puskee päälle. Eilinenki oli taas semmonen päivä, että hyvä ku seisaallansa jakso olla. Niinpä mä ehkä pystyisin jotenki samaistuun tohon äitiysLOMA-ajatukseen, jos olisin saanu jäärä tänään töistä pois ja kuitenki kiikuttaa tenavan hoitoon eres osaksi päivää.

Mut mitäpä sitä tommosia olemattomia elämäntilanteita pohtihin, rupiaa vaan vituttaan. Onneks tänään on vähä parempi olo ku eileen. Pitäs koittaa olla sen verta reipas että eres imurois tän huushollin, vaikka äijä kyllä lupas sen teherä mun puolesta, jos mä en jaksa. Mut mä luulen, että jos mä vaikeroin tänään etten jaksanu imuroida, ni miten äijä sitte mahtaa suhtautua siihen, että mä kuitenki jaksan lähtiä huomenna tanssiharjotuksiin viireksi tunniksi ja sen perähän viä yksiin pikkujouluihin??? :D

No mut turha riemuita huomisesta viä liikaa. Ens yö on ihan varmaan kuitenki taas suoraa helevetistä, ku mulle on tiedos meleki koko päivän verran vapautusta lapsenhoidosta. Ja ehkä jopa saan viettää yöniki aiva keskenäni, ku äijä uhkas mennä poijan kans anoppilaan yöksi eikä se suhtautunu mitenkää nihkeesti siihen ajatukseen, että mä tulisin yöksi kotio. Ehkä se ny ei oo mitenkää kohtuutonta, että mä saan viä ennen vauvan syntymistä yhyren yön nukkua aiva yksin. Eihän se täs vaihees se yksin nukkuminen tarkota sitä, että sais nukkua HYVIN, koska kuitenki saan hypätä kusella tuhat kertaa yön aikana, mutta eipähän tartte aamulla nousta ennenku sitte ku ittee sattuu huvittaan.

Mut kuten sanottu, turha ladata viä mitää kovin ruusuusia kuvitelmia huomiselle, koska Urho näyttää olevan tulos kolomannen kerran pienen ajan sisään kipiäksi ja jos tuo räkätauti tuosta aiva älyttömäksi yltyy, ni äijä ei taatusti mee sen kans yhtää mihkää kyläileen, ja jos mun täytyy aamulla herätä hääräähän mukulan kans ja varautua myös siihen, että yö sisältää valavomista tukkosen kakaran kans, ni sieltä huomisehtoon pikkujouluustaki saan kotiutua siinä vaihees, ku muut on vasta pääsemäs vauhtiin.

No joo, aivanku mä ny meinaasin josaki pikkujoulukekkereis remuta tappiin asti selevinpäin tämmösen mahan kans. Vittu et mua niin sieppaa tän pötsin ulottuvuus ja se, ettei mulla oo ku ehkä joku 5 päälle sopivaa (rumaa ja reikästä) vaatetta, ni ei oikeesti tee eres mieli mennä mihkää ihimisten ilimoille saatana. Mutta jos yrittää olla ajattelematta sitä, miltä itte näyttää, ni kyllä se kotoo poistuminen hiukka mieltä virkistää kuitenki.

Mut ehkä paree etten mä mitenkää korostetusti mainitte sanoja "virkistys", "yö yksin kotona", "myöhäinen aamuherätys sunnuntaina" jne, ku täs on viä hyvät maharollisuuret menettää nuo kaikki.