Mä aattelin näin viikonlopun päätteeksi ihan vaan lyhyesti marmattaa surkiaa olooni. Sen takia lyhyesti, etten turhaan toistaisi itteeni ja etten karkottaisi viimesiäki lukijoitani, jos ny voidaan monikos edes puhua. Luulen, että tää käy enää lähinnä kannatuksen vuoks vaan mun äiti.

Eileen oli taas varsinainen hormonihirviön kostoisku -päivä. Väsytti, vitutti, itketti ja kyrsi niin helekutisti. Päähän otti samaan aikaan kaikki ja ei mikää. No, tänään ku olis henkisesti ollu parempi päivä, ni fyysisesti onki ollu yhtä paskaa. Täs on tasan 4 viikkoo laskettuun aikaan ja mä jotenki hyväksyisin sen, että täs vaihees tää maha asettaa jonkumoisia rajotteita liikkumiselle, et ei jaksa esim. kumarrella ja kyykkyä pahemmin ja että väliin vähä supistelee siten mahaa kinnaa ärsyttävästi, mutta tänään on alavattasta ja jostain nivustaipeista sattunu niin saatanasti pelekästään kävelles, että tästä loppuraskaudesta tuleeki erittäin mielenkiintonen, jos noi kivut meinaa pysyä mukana loppuun asti!

Sitte oon täs ehtoon mittaan hoksannu, että hei, muiden kolotusten ja vihlomisten lisäks mulla on tulos kurkku kipeeks! Mahtavaa, en haluis mitää muuta niin paljo ku alottaa uutta viikkoo kankiana, rampana ja flunssaasena! Plus tietysti suunnattoman huonolla tuulella erellisistä vaivoista johtuen.

Täs lääväs on ny syyskuun alusta asti jyllänny flunssa jos toinenki, en tiä onko ensimmääsen räkätaurin saapumisen jäläkeen ollu yhtäkää hetkee, että koko meirän kööri olis ollu yhtäaikaa terveenä. Mulla ei oo oikeen pahempia flunssan oireita ollu, mut Rami ja Urho on ihan menestyksellä vuorotellu ja ilimeisesti ny on mun vuoro. Tottakai just sillon, ku olo on muutenki ihan sanoinkuvaamattoman syvältä.

En tiä onkohan mun huumorintaju viä ikänä ollu yhtä hukas ku ny. Kaiken huipuks ku kävin viikolla neuvolas, sieltä mulle laitettiin viä lähete TYKS:iin, misä katotaan vähä tarkempaa kokoarvioo tuosta mahas jylläävästä monsterista. Ku tää maha on nähkääs yksinkertasesti niin HELEVETIN ISO, että neuvolalääkäri meinas, että paree varmistaa, minkäkokonen möllikkä sieltä oikeen on tulos. No onhan se tietysi hieno saada jotain vähä käsikopelolla saatua kokoveikkailua luotettavampaa arvioo, mutta lopputulos on ihan taatusti se, että mut pistetään joka tapaukses synnyttään ihan normaalisti vaikka vauva olis minkämoinen virtahevon puolikas ja näin saadaan seki kärsimys maksimoitua.

Plaah, en tiä, ei tästä kyllä varmaan enää isompaa k*rpää ottaansa saa vaikka mitä tapahtuis. Jotenki on vaan sellanen lannistunu olo eikä jaksa muuta ku toivoo viimesten raskausviikkojen kulumista pois maharollisimman nopeesti. Vaikken mä tokikaa kuvittele, että vauvan kans säätäminen olis mitää autuaaksi tekevää toimintaa sekää, mutta olis se ny jumalauta mukava päästä edes käveleen iliman että kymmenestä paikasta vihilasee.