Mä voisin tänään(ki) kiriottaa siitä, mitenkä taas vaihteeks vituttaa niin ettei veri kierrä ja kirota kaiken maailman kissat ja kakarat alimpaan hornankolohon. Lääkkeitten syöttö Simpalle ku on semmosta saatanan painimista ettei oo tosikaa, kun mä sille aamunapin saan syötettyä ni mua hengästyttää joku puolen tuntia ja joka paikka on täynnä verinaarmuja.

Sitte Urho on täs nyt parina yönä (onneks ei kuitenkaa peräkkäisinä) ja yhtenä ehtoona keksiny, että mikää ei oo niin paska paikka viettää yötänsä ku oman huoneen oma sänky. Eileen ehtoolla se ei olisi millää pirullakaa suostunu meneen nukkuun ja kaupan päälle se viä heräs yölläki uluvoon ja kauhian vääntämisen kans sen sai parin tunnin päästä simahtaan sänkyynsä. Sama homma oli toissa yönä, paitsi että sillon se nukkumatappelu kesti vain meleki kolome tuntia. Eikä tietoo misä vika, hirvee huuto vaan heti ku yrittää jätkää pistää sänkyynsä maate. Viimme yönä koitettiin saada se nukahtaan meirän sängys, mutta ei siitäkää tullu mitenkää päin valamista. Mikä toisaalta on ihan hyväki, ei oikeen kiinnostaisi pian 2-vuotiasta opettaa nukkuhun meirän sängys kun ei se sitä oo tähänkää mennes teheny vauva-aikojensa jäläkeen. Ja varsinki, ku kohta sieltä meirän sängystä saattaa hyvinki löytää yhyren, viä vähän pienemmän kääpiön vetelemästä sikeitä, tai ainaki maitoo.

Kun ei tuo poika viä oikeen osaa kauhiasti puhua, ni on aika vaikiaa välillä arvailla, että mikä mahtaa olla minkäki poruuteksen syy. Puhumisen sijaan Urho tuntuu olevan enemmänki toiminnan, tai jos ei niin toiminnankaa ni ainaki tekniikan miehiä. Kaikki maailman nippelit ja nappelit kyllä kiinnostaa, tuo keksii vaikka tyhyjästä seinästä ittellensä mielikuvitusnapin, mitä se voi painaa ja sanoo PIIP PIIP. Kun mä lämmitän Urholle mikros ruokaa, ni tämä kyttää haltioituneena vieres, matkii mikron surinaa HMMMMMM ja ku mikro lopuksi piippaa, ni Urho toistaa PIIP PIIP PIIP. Samate, ku pyykkikone piippaa pesuohojelman päätyttyä, Urholle tulee aiva jumalaton kiirus päästä sinne koneelle räpeltään. Se tulee mulle miukuhun ja maukuhun ja hokee PIIP PIIP, että mä tulisin mitä pikimmiten aukaseen portin kodinhoitohuoneeseen ja että mentääs laittahan pyykkiä telineelle. Tai no, ei Urhoo se pyykkien ripustaminen kiinnosta paskaakaa, vaan se, että saa aukoo pyykkimasiinan luukun ja painella kaikkia niitä nappia ja vipstaakia, mitä pyykkikoneesta löytyy.

No, tuos oli vaan pari esimerkkiä koneitten kiehtovuuresta. Jotenkaa mua ei ihimetytä, että tuo poika on tuommonen, johan tuo ny on jo perimäänsä saanu ties mitä raksamiehen geenejä molemmin puolin sukua. Ja sanoosin, että siinä tuo on tullu niin isäänsä ku isoisiinsä, että ei se paljoo jaarittele, korkeintaan asiasta jos ny aina siitäkää :D Et mitää Ruuneperiä tuosta lienee turha orottaa. Sitä paitsi tuo natiaanen välis muistuttaa jo naamataulultansa niin jumalattomasti mun isää, että aiva pelottaa.

Siinä misä monen Urhon ikääsen oon kuullu laskettelevan jo ties minkämoisia korulauseita, ni Urho luottaa viä täs vaihees enemmänki ykssanaseen viestintään ja käsien viuhtomisella ja ääniefekteillä hoiretaan loput. Eikä läheskää kaikki tuon sanat oo muutaku vähä sinne päin, mutta nähtävästi jo ymmärretyksi tuleminen riittää eikä oo niin viimesen päälle, onko kaikki kirijaimmet viä paikoollansa!

Täs oliski vähä sanastoo Urho-Suomi-sanakirjasta (joka ei viä kovin monisivunen eepos siis oo). Laitan tuohon alakuun ny niitä sanoja, mikkä menee yleensä ihan oikein, tai vähintään siinä murreasus, mitä täs luolas yleensä kuulee. Eli tää tuvas on maharotonta oppia sanohon "siellä" tai "tuonne", ku ne on kumminki aina "siä" ja "tonne".

anna, kakka, pappa, heittää / heitä, ei, ei saa, ei oo, kukkuu, hei hei, ka!, oho!, äiti, isi (tosin lausuu lähinnä ishi), avaa, kiinni, vauva, tonne, sää (tarkottaen säätiedotusta, ei siis ole "sinä" turkulaasittain)

pi / pii / pie = pieru (yleensä sitä usiampi i-kiriain, mitä komeempi pörährys)

aitoo = maito

aa-to = auto

ato = mato

tsse = kissa

housy = housut

kingä = kenkä/kengät

maappa = vaippa

pommo = pallo

kuk kuk kuk = kukka

shyy = syö

mittä = vettä

happu = lamppu

hampa = hampaat

kiittä = kiitos

passti = pastilli

kuukku = kurkku

manna = mandariini

Ja oikiastaan ainut ns. lause, mitä tuo käyttää, on "happu tsiää" eli lamppu siä (kajahtaa aina, ku jossain näkyy lamppu). Toki tuo osaa kaharella sanalla sanoo ei saa ja ei oo, mutta mä luulen, että Urhon käsityksen mukaan nuo on ykssanasia fraaseja molemmat :D Ku mä nuuskasen tämän tästä Urhon persettä tutkaillakseni, onko vaippa täynnä jöötiä, ni usein Urho tietää ilimottaa, että "ei oo".

Uusimpia tulokkaita Urhon sanakirjaan on polvi, potta ja kynttilä. Mutta ne ny on vasta niin varovaa koeajettuja sanoja, että vaatii viä muutaman käyttökerran, ennenku niitten voi sanoo vakiintuneen sanastoon. Kynttilästäki ollaan kuultu vasta lähinnä sellanen puolalaasversio, mistä puuttuu vokaalit vallan :D

Semmosta tänään. Ja lienee turha mainita, että en oo viä menos synnyttään, valitettavasti! Olisin kyllä jo aika valamis pääsehen erohon tästä mahasta. Lisäks yövalavomisesta oon saanu tuota arvokasta etukäteiskokemusta jo niin vitusti, että menis kätevästi täs samas konkurssis ku sais viä vauvan kans hypätä ylähällä kaiken yötä ja samas koittaa keksiä, millä sais tuon isomman vauvan hiliaseks, jos seki päättää saada monituntisen känkkäränkkäkohtauksen keskellä yötä.