Mä oon täs ny just kolomatta päivää keskenäni nuotten kakaroitten kans, ku Rami on tän viikon töis. Ja ihan parasta on se, että kukaa ei oo kuollu, eikä kukaa oo tainnu eres vahingoittua! Ainakaa pahasti!

Vaikka mun yöuneni taas välillä rakentuu erinäisistä lyhkäsistä pätkistä, ni siitä huolimatta mä erelleen nousen ylähä jo tuos seittemän korvilla keriitäkseni kasailla hiukan itteeni ennenku Urho herää (ja se herää/herätetään siis tuos klo 8 tienoilla, tosin kyllä se joskus harvoon repäsee ja herää vähä aikasemminki). Parina aamuna kyllä vauva on heränny syömähän sellaseen aikaan, että kun mä oon sen ruokkinu ja tuupannu takasi nukkuun, kello on ollu jo sen verta lähellä seittemää, etten oo muutaman hikisen minuutin tähäre viittiny enää ummistaa silimiäni.

Näin välihuomautuksena on pakko mainita, että erellises lausees käytetty ilimaasu "muutama hikinen minuutti" tosiaan tarkottaa sitä aiva sananmukasesti... Meinaan emmä tiä mitä perkeleen kuumia aaltoja nää kaikki raskaus/synnytys/imetyshormonit oikein aiheuttaa, mutta meleki joka kerta ku mä yöllä herään vauvan ähinöihin, mä suorastaan uin hikilammikos. Ja silti, ku mä peiton alta pinkasen ylähä poimiin vauvaa tissin jatkeeksi, ni meinaan kumminki paleltua. Et kyllä on mahtavaa, ihanku ei riittäis se, että ei saa nukkua ku korkeintaan kolomen tunnin pätkiä, ja useimmiten ei kerkiä nukkuhun niinkää kauvaa yhteen soittoon.

Ja öistä yleensä, ne siis on muuten menny aika kivasti, ku Urho ei oo ny muutamaan yöhön heräilly ja vauvaki herää lähinnä syöräksensä ja nukahtaa kohta uuresta ku on aikansa ryystäny. Tosin viimme yönä mä yhyren syötön päälle sain sitä vähä heijailla, ku tämä vaan killitti silimät tapilla, mutta ei sitä ny sentäs mitää tuntikausia tarttenu kanniskella unten maille. Mut ei kehuta ny nuita öitä liikaa, tai ens yönä molemmat ipanat taatusti rähäjää vähintään kolome tuntia putkeen, ja tietysti silleen että enste toinen alottaa, ja sitte kun se rauhottuu, ni toinen jatkaa omalla kolomituntisellansa.

Pakko sanoo, että se hieno juttu näis päivis on ollu, että aika tuntuu kuluvan nopeemmin ku ennen, ku meleki koko aika pitää säätää vähintään yhyren muksun ongelmien paris! Etenki nuo aamun ekat tunnit on vähä semmosia, että kun yhyrelle muksulle saa vaipan ja vaatteet päälle sekä aamupalan naamaan, ni samantien on toinen jonottamas samoja palaveluja. Ja kun tuo pienempi tyyppi syö välistä tunninki välein, ni se ainaki varmistaa sen, että meleki koko aika täytyy olla läheises kontaktis tommosen pikkujätkän kans. Nyt mä oonki ihan ihimees, että onko tää eres maharollista, että molemmat kersat on nukkumas ja ovatki koisannu yhtä aikaa jo PUOLITOISTA TUNTIA?

Niin, että vaikka mä ajattelin, että mulla ei millää käsien eikä hermosäikeitten lukumäärä riitä hoitaan kahta muksua yhtä aikaa, ni taisinki olla vääräs! En mä tietystikkää kuvittele, että aina sujuis yhtä hyvin, vaan taatusti tulee niitäki päiviä että kaikki on vaan pelekkää kaaosta jo yöstä alakaen, mutta jos niinä päivinä muistaas nää ekat päivät ja sen, että voihan tää homma sujua ihan jouhevastikki.

Mulla on jotenki ihan vaarallisen hyvä mieli siihen nähäre, kuinka paljo mua torellisuures väsyttää, ja kuinka ykstoikkosia nää viime päivät on ollu niinku sisällöllisesti. Yhtä paskavaippojen, lastenruokien, tissimaidon ja tissien, vitturättien, liivinsuojusten, puklattujen ja haisevien harsoriepujen, tiskien ja pyykkien kans reuhtomista vaan. Mä en oo yli viikkoon meikannu, enkä vissiin viikkoon oo eres käyny kodin ulukopuolella, hyvä jos edes OVEN ulukopuolella! Ainut, misä mä oon koittanu käydä päivittäin, on SUIHKU, ja silti tuntuu että mä oon vaan yks hielle ja pilaantuneelle mairolle lemuava läskikasa, jolla on pääki ku petolinnun perse. Toisaalta mulla ei oo pahemmin mitää hinkuakaa häipyä kotoo mihkää (johtuen ehkä just tosta erellises lausees kuvaillusta fiiliksestä), musta olis vaan ihanaa näperrellä vauvan kans kaiket päivät ihan täs kotona, ja hoitaa siinä sivus muita juttuja jos ehtii ja jaksaa. Sen sijaan olisin ihan hyväs iskus ottaan vastaan vieraita, mutta eipä oo hirveesti ketää näkyny. Johtuukohan seki tosta samasta fiiliksestä, minkä tuos mainittin pari virkettä takaperin..?

Sanoovat, että jouluki on ihan kohta... Ääh, ei kauheesti jaksa kiinnostaa. Meille tuo joululahajaki tuli jo, ni aika kuluu sitä ihimetelles, etenki ku ei siinä tullu käyttöohojeita mukana! Mut onneks ollaan jo yhyren vastaavan tapauksen toimintaperiaatteita saatu ratkoo jo kohta parin vuoden ajan, ni siinä opittuja niksejä pystyy varmaan aika hyvin hyöryntään tän uudenki vimpaimen kans ;) Sitäpaitsi, näin parin viikon käyttökokemuksen perusteella tekis mieli väittää, että tää toinen painos on jotenki heleppokäyttösempi ku tuo ensimmäänen, johtuuko sitte jo hankitusta kokemuksesta vai mistä, mutta kumminki! Ja nymmä toivon, että vaikka erehryin hehkuttaan vauvan ns. heleppoutta, ettei se silti kostoks heittäytyisi heti huomisesta alakaen kovin hankalaksi.

Juu, aika siis on kulunu ihimeen nopian tuntusesti, jopa niin nopiaa että eileen mulla oli sellanen tunne, että ihanku olis viikonloppu tulos! No jos ny pilikkua viilataan, ni tottahan AINA on viikonloppu tulos, mutta eri asia, kuinka monen päivän päästä. Eileen ei ainakaa hirveesti lämmittäny mieltä, ku tajusin, että tiistaihan ny vasta on eikä torstai taikka perjantai. Seki aharistaa, että perjantaina pitäs kärrätä tää kirppusirkus anoppilaan yöksi, ei ny muuten mutta voi jeesus taas sitä pakkaamisen määrää! Ja mitä enemmän on pakattavaa, sitä enemmän on maharollisuuksia unohtaa pakata jotain tärkeetä mukaan. Eikä viä yks yö anoppilas olisi mitää, mutta ku sieltä me lähäretään jouluaattona ajeleen Isojoelle ja siä ollaanki vähä usiampi päivä, ni ku mä ajattelen sitä mukaan rehattavan roinan määrää, ni vois meleki sanoo että tekis aiva mieli KILJUA!