On niin vauhdikasta ja monipuolista tää nykyajan elämän(?)meno(???), että piti ihan tarkistaa kalenterista, että mikä päivä tänään on! Yllätyin iloisesti kun huomasin, että tänäänhän on torstai, ku luulin, että elän keskiviikkopäivää toisikertahan. Ja siinähän tän päivän merkittävin ja mieleenpainuvin hetki varmaan oliki?

Muksut tietysti tuo joka päivään aina oman jännitysmomenttinsa. Urho on täs ny yhtäkkiä ruvennu temppuileen päiväunille menon kans. Yhtenä päivänä se ei menny nukkuun ollenkaa, ja sitte parina muuna päivänä päiväunien kans on venkoiltu joku puoltoista tuntia ennenku on nukahrettu - ja sitte kello on jo ollu niin perkeleesti, ettei oo viittiny antaa nukkua ku tunnin normaalin kaharen sijaan, että sais jätkän joskus yöunillekki. Eli mun mielestä vähä huono hyötysuhure, jos puolentoista tunnin kikkailulla saavutetaan noin tunti unta.

Urhon uniaikakaa ei enää automaattisesti tarkota mulle ns. vapaata aikaa. Ja ennenki se "vapaa" aika sisälsi tietenki sarjan erilaatusia kotihommia ja muita velevollisuuksia, plus että nykyään siihen täytyy lisätä vauvan hoitaminen. Ei nimittäin oo mitenkää salettia, että molemmat kakarat nukkuu päiväuniansa yhtä aikaa.

Tänään kylläki on ollu siitä erikoinen päivä, että tuo pienempi heppu on valehtelematta ollu tähän asti tänä päivänä hereillä korkeintaan parin tunnin ajan, ja kello kuitenki on jo yli kolome ehtoopäivällä! Ja Urhoki meni tänään ihan suosiolla päikkäreille, plus että mulla ei täs ny justiinsa oo mitää tähärellistä kotohommaakaa (en kai mä ny muuten tietokoneella istuusikkaa), taikka jos on jotain tekemistä ollukki, mä oon sen autuaasti unohtanu, samalla lailla ku sen, mikä päivä tänään olikaa. Mut auta armias jos mä ny päättäsin oikeen tarmokkaana ruveta tekehen jotaki hyöryllistä, ni vähintään puolet näistä mun lapsista heräis sillä samalla sekunnilla!

Niin ja misä se jännitys olikaa? No siinä tietysti, ettei yhtää voi etukäteen tietää, minkämoinen päivästä tulee! Eikä liioin sitä, minkämoinen yö sen päivän jäläkeen orottaa. Viimme yönä pitkästä aikaa Urho piti jotaki ininää, mutta kas kummaa, messu ei kestäny sitä kahta tuntia, vaan Rami sai hipsiä takasi nukkuhun aika pian sen jäläkeen, kun se oli käyny kattomas, että mikä on hätänä. Tai sitte siinä kävi niin, että mä olin heränny Urhon poruutekseen, käskeny Ramin mennä hätihin, nukahtanu itte pariksi tunniksi ja sattumalta heränny ku Rami tuli takasi ja sitte oon kuvitellu, että pari minuuttiahan täs vaan meni :D Kun nuo pätkät, mitä öisin saa nukkua, tuntuu lähinnä muutaman minuutin mittasilta, ainaki tehoiltansa. On meinaan päivisin aika väsyny fiilis ollu viimme aikoina!

Mut olikohan se viimme yö vai mikä, kun pikkujätkä teki uuren nukkumaennätyksen. Se nukahti joskus kymmenen jäläkeen, tankkas maitoo yhyreltätoista, sitte mä menin itte nukkuun puol 12 ja ensimmääsen kerran sain herätä syöttään vauvaa vasta tos pikkusen ennen neljää. Seuraava maitoherätys oli vähä ennen seittemää, ja kun mä siitä sitte jo itte nousin ylähä, vois meleki sanoo, että yö meni vain yhyrellä syötöllä :D Hienoo kaunistelua, ku jos mäki olisin menny nukkuhun ja heränny yhtä aikaa vauvan kans, ni neljä ruokailua olis mahtunu siihen ajanjaksoon...

Silti, vaikkei tarttisi ihan joka välis herätä syöttään vauvaa, ei mikää takaa sitä, etteikö heräisi jostain muusta syystä. Eileen, just ku mä olin nukahtamaisillani, olin kuulevinani jotain koputusta! Siis aivanku joku olis pari kertaa koputtanu uluko-ovehen tai johki. Vähäkö mun syrän hakkas tuhatta ja sataa ku jäin kuunteleen, että onko meirän oven takana joku hiipparisarjamurhaajapsykopaatti. Rauhotuin lopulta, ku tulin siihen tulokseen, että hiipparisarjamurhaajapsykopaatit ei varmaankaa kovin usein etukäteen koputa ovehen ennen ku tulevat vieraisille puoliltaöin. Puoliunes kuviteltujen koputusten lisäks saatan herätä yöllä ihimetteleen, että onkohan vauva viä hengis kun ei se oo viä heränny syömähän, taikka sitte herään ku oon yltympäriinsä hiestä märkä, tai sitte jompi kumpi mukuloosta pitää jotain ininää mitä jää kuunteleen, että vaatiiko tuo ny kohta jotain toimenpiteitä vai ei.

Ja ku nuo yöt kerta on tommosia jännittävän katkonaasia, ni päivisin saa jänskättää sitä, että mitähän mä taas tänään oon unohtanu. Mä oon jotenki ihan varma, että ku Rami tulee töistä kotio, se ihimettelee varmaan ensimmääsenä, että "Ai eksä ookkaa teheny hommaa X niinku oli puhe?!" Montakohan kertaa sille menee läpi selitys, että emmä muistanu? Emmä jaksa koko aika ääneen valittaa, kuinka väsyttää, ku äijä on varmaan itte ihan yhtä väsyny kun se kuitenki nousee töihin jo ennen sianpieremää, vaikkakaa sen ei tartte pitkin yötä käyrä nostelemas vauvaa häkkisängystä tissiä lutkuttaan. Mutta ehkä mun yleinen olemus antaa jotain viitettä siihen suuntaan, että mua ei oikeen jaksa mikkää ylimääräset hommelit kiinnostaa vitunkaa vertaa. Niinku esim. hiusten harjaaminen. Ku eihän näin lyhkänen tukka varsinaisesti mee takkuunkaa :D

Ku kätevästi pääsin aiheeseen "tukka" ni aattelin hankkia tänään vähä lisäjännitystä päivään ja VAALENTAA hiukseni (ne kaikki kaks, mikkä ei oo viä raskauden loputtua puronnu pois)! Mä en oo ikänä omatoimisesti sutannu minkää vaalennusaineitten kans, eli sen puolesta ihan oikeesti vähä jännittää, että minkähänmoinen lopputulos tosta viä syntyy. Mut onneks mä en nykyään kerkiä enkä viitti käydä misää ihimisten ilimoilla, ni sama kai vaikka tippuus lopukki haivenet päästä!

Sitte viä päivän extra-mega-lisäjännitys, eli Urhon nenän maharollinen vuotaminen. Joko sille on iskemäs nuha, tai sitte se on nenää kaivaesansa onnistunu levittään räkää nenästänsä pitkin naamaa niin, että se näyttää siltä ku nokka vuotaas. Eipä meillä ollakkaa oltu kipiänä vähään aikaan, johan täs vois flunssa-aaltooki kohta pitää mukavana vaihteluna, ni olis ainaki jotain mitä orottaa, ku sais ventata taudin ja sen tuoman vitutuksen paranemista!

Koitin oikolukia tätä tekstiä ennen sen julukasua, että olikohan täs ny mitää järkiä ja olin huomaavinani, että ei ollu. Mutta koska on sen verran väsy ja aivan sama -fiilis, ni läväytän tän nettiin ihan tällasenansa! Ei tätä plokia kuitenkaa enää kukaa jaksa lukia ku kiriotusten taso on, mikäli maharollista, entisaikojaki alahasempi.