Viimme vuodesta ei varmaan saa mitää ihimeitä irti, ku elämä on keskittyny lähinnä muksu(je)n hoivailuun. Mut alotetaanpa vuosi 2011 aluusta.

Pitkälti tapahtumat taitaa olla kertailua siitä, mitä Urho on toilaillu, koska mun ns. elämäs ny ei tapahtunu juurikaa mitää. Vuosi alako riemukkaan työttömyyren vallites mun osalta, ja poijan osalta alakuvuoden ihimeellisyyksiin lukeutu se, kun jätkä oppi käveleen ja lopetti yösyömiset. Ja yksvuotispäiviä juhulittiin helemikuus.

Helemikuus päätin toteuttaa yhyren haaveen, jota olin pitäny ensin aika kaukasena haaveena. Rahat meni, mutta kyllä kannatti: kävin leikkauttamas silimäni ja pääsin eroon rilleistä!!!

Maaliskuus kajahti Urhon ensimmäinen sana: Ei taa! (ei saa) Vaikka tuoshan on oikeesti kaks sanaa, mutta kaipa nuo on esiintyny niin tiiviinä sanaparina, että Urho on tulukinnu niitten olevan yhtä ja samaa sanaa.

Maaliskuun puolivälis mä vetäsin erellisen kerran kännit, ja huhtikuun aluus raskaustesti näytti plussaa. Siitä sitte lähti käyntiin taas pitkä tipaton, jonka loppua ei näy... tai no, oon mä jopa kaks siideriä juonu vauvan syntymän jäläkeen, mutta täs yhteyres tipattomalla tarkotan sitä, ettei juo tullaksensa jurriin. Ehkä mä vuoden 2030 tapahtumakatsaukses saan kertoo, kuinka oon vaihteeksi päässy käymään vähä viihteellä!

Huhtikuus täytin kolomekymmentä vuotta ja sitä en hirveesti vaivautunu juhuliin, tuos erellä mainitusta syystä. Jos sitte ottas vahingon takasi nelikymppisten koittaes?

Loppukevät ja kesä tuli ja meni iliman mitää radikaaleja tapahtumia. Hellettä piisas ja sekös vitutti. Ja vähitellen kesän loppua kohti päästäes hellevitutus alako muuttua raskausvitutukseksi :P Oikeestaan sama meno jatku koko syksynki, eli ei mitää maailmoja mullistavia tapahtumia vaan tasasta laahustamista kohti laskettua aikaa.

Äitiysloma alako marraskuun aluus, vaikka eihän se mun tavallises arjes näkyny mitenkää. Sen sijaan arkielämään tuli noin kuukauren päästä vähä isompi muutostekijä, ku joulukuun 8. päivä meirän toinen poika putkahti maailmaan :) Ja loppuvuosi meniki sitte tätä uutta heppua ihimetelles, ja samois merkeis tietysti on lähteny tämä vuosi rullaahan.

Tapaninpäivän mukava pikku myräkkä pisti meillä vähä pihapuustoo uuteen uskoon ja kunhan nuo kaatuneet puunraadot saadaan joskus raivatuksi pois, ei varmaan oo takkapuista puutetta ihan hetkeen.

Semmonen vuosi oli vuosi 2011. Eli aika tapahtumaköyhä, jos ei vauvan syntymää lasketa! Vuodesta 2012 ei sitte varmaan riitä kerrottavaa tuonkaa vertaa, riittää varmaan ku laitan merkinnän "tammi-joulukuussa ei mitään erikoista, olisin tullu kakaroitten kans kotona hulluksi ellen olisi ollu hullu jo valamiiksi."