Täs kulu viime vuosi loppuun meleki huomaamatta. Mä selevisin lasten kans olemisesta ku Rami oli ennen joulua viis päivää töis, ja ny on tosiaan selevitty myös joulusta ja uudesta vuodestaki. Aika rientää ku on mukavaa aijankulua... tai vaikkei aina niin mukavaakaa, mutta kuitenki.

Jouluaaton aattona me suunnistettiin anoppilaan yöksi ja aattona puoliltapäivin lähärettiin kohti Isojokee, kissat vaan jätettiin pois matkasta Ramin porukoitten hoiviin. Automatka suju ihimeen hyvin, Urho ny ei saanu autos nukuttua puolta tuntia enempää mutta vauva sen sijaan veteli sikeitä käytännös koko matkan, mitä ny kerran heräs, siemaili pullosta maitoo jonku ihan lapsellisen tilikan verran ja jatko sitte uniansa. Automatkan mittaset unet ja paastoominen toki kostautu sitte kotona sillä, että vauva tankkas maitoo tuhkatihiään koko aattoehtoon niin, että mä en hirveesti keriinny muuta tekehenkää ku roikottaan nyssykkää tissin pääs :P Ruokailuki oli vaan yks lautasellinen häthätää verettyä ja jo hiukan kylymennyttä joulusapuskaa. Plääh, ja se syöpöttely ku on tavannu olla niinku pääpointti koko aattoehtoos! No, onneksi joulun pääpointti nro 2 onnistu paremmin, eli lahajoja tuli ihan mukavasti, tai määrä tuntu tietysti suurelta ku sain olla aukomas myös mukuloille kohoristettuja pakettia ;)

Muuten joulunpyhien ja välipäivien vietto oliski sujunu meleko tavanomaseen tapaan, eli oltas varmaan lähinnä lusmuiltu täs porukoilla, puuhasteltu mukuloitten kans, käyty ehkä vähä kyläälemäs tai kutsuttu tuttuja käymäs meillä, iltasin ehkä oltas pelailtu jotain pelejä ja värkkäilty jotain hyviä sapuskoja jouluruokien lopahdettua, ellei Tapaninpäiväksi olisi osunu helevetinmoista myräkkää. Meiltä meni sähköt poikki kohta aamusta ja tuvan päälle mäjähti yks puu! Onneks se ei mitää ihan hirveetä jäläkee saanu aikaan vaan lähinnä pientä pintavaurioo katonreunaan.

Sähköt pysy pois vähä yli kolome päivää ja siinä meni sitte vähä suunnitelmat uusiksi, ku ei paljoo herkkuruokia kokkailtu eikä oikeen mitää muutakaa saanu aikaan pimiäs talos. Kolme aamupäivää meni siinä ku käytiin mamman ja papan tykönä syömäs ja pyykkiä pesemäs ja ehtoot pyrittiin lähteen "evakkoon" jonnekki, josa sähköt oli alakanu aikasemmin toimia, että pääsi suihkuun ja pois pimiästä kökkimästä. Tottahan nuo sähkökatkon ensimmääset noin puolitoista päivää oli vähä niinku jotaki köyhän miehen seikkailua, tottahan kynttilänvalo tuo tunnelmaa ja olihan se tavallaan perheen yhteishenkee kohottavaa, ku porukalla lämmiteltiin tuvan puuhellalla vesiä, keiteltiin kahavia ja koitettiin viihryttää Urhoo, ku ei paskas kelis viittiny pihallekkaa mennä eikä voinu kattoo telekkarista lastenohojelmia eikä musiikkivideoita. Mutta kyllä vaan rupes se retkeilyhenki rapiseen pois vähitellen ja tilalle tuli vitutus, että olis näille päiville keksiny parempaaki tekemistä ku leikkiä jotaki saatanan seleviytyjää.

Mut sähköt tuli lopulta takasi ja tästä innostuneena päätettiin jäärä Isojoelle viä uuden vuoden viettoonki, ku alunperin meinattiin lähtiä jo perjantaina takasi Maskuun. Ei muuten, mutta siä meitä orottaa kans eräänlainen myrskykaaos, ku pihas on kuulemma kymmenkunta puuta nurin. Naapureillekki tarttis keksiä jonkulainen lahaja kiitokseksi, ku nämä oli myräkän keskellä huolehtinu myös meirän markiista: siä oli yks jumalaton pihakuusi ruvennu meneen uhkaavasti vinohon ja naapurit oli käyny sitä puuta vähä köyttämäs, ettei se kaatusi tuvan päälle. Ja nurin se kuusi oli lopulta mennykki, mutta tuvan viereen eikä olohuoneen katolle! Huomenna pitäs palata kotio ja nähärään viimmein ittekki, minkämoinen hässäkkä siä pihas orottaa. Porukat tulee sitte ens viikonvaihteeksi peräs jeesaileen, jotta saadaan kaatuneet puut siivottua pois.

Uutta vuotta käytiin juhulistamas kaveripariskunnan tykönä. Kauas oli menty niistä ajoista, ku vuoden vaihdetta on vietetty ison kaverirevohkan kesken soosaamalla niin perkeleesti. Kaverijoukkio oli kutistunu tosiaan yhteen pariskuntaan, niinku aikuisten (tai "aikuisten") osalta, ja tilalle oli tullu ripakopallinen nuita alta pesäpallomailan mittaasia hönkiääsiä. Raketteja ei auttanu pantata puoleenyöhön, vaan niitä käytiin paukuttelemas jo tuos seittemän korvilla, niin pääsi kakaratki niitä ihaileen. Soosaaminen rajottu siihen, että nuo isännät otti muutaman kaljan ja mulla oli jopa yks siideri mukana, mutta seki jäi lopulta juomatta, ku mulle oli kuitenki tarjolla olleitten prinssinakkien lisäks viuhahtanu tietysti myös kuski- sekä imetysnakki. Tää kemuihin osallistunu toinen äiti-ihiminen puolestaan on siunatus tilas, joten se ei eres suunnitellu juovansa mitää, eres sitä yhtä niinku mä.

Mutta mukavas seuras se ehtoo kulu oikein kivasti, ja tenavilla ainaki tuntu olevan hauskaa aikustenki erestä! Hauskuus piti vaan lopetella tuos iltayhyreksän jäläkeen, ku tuli aika pistää puhkiväsyneet ipanat maate. Palailtiin siis tähän porukoille ja pistettiin enste Urho nukkuun. Vauva ei suostunu viä yöunille puoleenyöhön mennes, joten se pakattiin turvakaukaloon ja se pääsi meirän kans pihalle tsekkaahan vuodenvaihteen ilotulitukset, jotka siis on todella häikäsevät ja vertaansa vailla tää peräkylillä :D Kunhan rakettien ihimettely sai riittää, palattiin tupihin ja turvakaukalosta löytyki tyytyvääsenä nukkuva vauva. Sitte mä join sen siiderin, mitä olin koko ehtoon kanniskellu mukanani. Ja sopivasti, ku oltiin Ramin kans menos maate, Urho heräs ja meuhkas taas semmoset pari tuntia, niinku se on teheny meleki joka perkeleen yö, mitä ny ollaan tää Isojoella vietetty...

Niin että aika lailla krapulaasen olosena ja nuutuneena saatiin äijän kans aukoolla silimiämme vuoden 2012 ensimmääseen aamuun, vaikkei oltu edes kännätty. Lapsista ku on niin moneksi!

Mutta heitetään tästä väsymyksestä huolimatta tähän loppuun pieni huumoripläjäys, joka ei kyllä varmaan edes naurata ketää, mutta ainahan voi yrittää. Tuos siis ollaan näitten eilisten kaverien kans vertailtu nuita samanikäsiä muksujamme, että siinä misä Urho kommunikoi lähinnä yksittäisillä sanoilla tai vain sanojen puolikkailla, ni kaverien tytär päästelee jo suht järkeviä lauseita. No, eileen  kyläreissulla Urho pisti päänsä esiin lastenhuoneen ovenreijästä ja sano: "Moi!" Sen jäläkeen se sano "kakka" ja lopuksi se huusi viä, että "äiti!" Siihen mä totesinki, että taisimme just kuulla Urhon ensimmääsen kolomisanaasen lauseen "Moi kakka äiti!"

Semmosta. Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Kun mä vaan kerkiän, mä rustaan josaki välis jonku vuosikatsauksen viimme vuodesta, ku oon sellasen aiemmistaki vuosista teheny sinä aikana, mitä oon tätä plokia rustaillu. Voi kyllä olla aika lyhkänen katsaus, en mä ny yhtäkkiä muista että viimme vuonna olis paljoo muuta tapahtunu ku Urhon kans olemista sekä paksuna olemista :P