Tervetuloa, tänään tutustumme opintojaksoon Vitutuksen pitkä oppimäärä! Äläkääkä kysykö, mistä se vitutus koostuu, sillä se koostuu samaan aikaan kaikesta ja ei oikeen mistää! Mut pääasia on, että vituttaa!

Mistähän alottas? Veikkaan, että kaiken vitutuksen alakulähteenä on se, ettei öisin saa kunnolla nukuttua. Tai ainaki koko aika väsyttää, vaikka olis vähä ns. parempiaki öitä, niinku viimme yö. Käytännös mun tartti herätä vauvan kans vaan kertaalleen syöttöpuuhiin ja kun se toisikertahan heräs, kello oli jo niin paljo että mä sain nousta syöttähän ihan itteeni. Mutta vittu ku silti väsyttää ihan kympillä, ni on se ny kumma!

Jos saiski nukkua yönsä ihan normaalisti, ni olis ihanaa ehtoosin vaan kaatua sänkyyn, oli sitte takana minkämoinen paska päivä hyvänsä, ja ajatella, että onneksi saa edes nukkua ja huomenna levätyn yön jäläkeen kaikki näyttää taas paremmalta. Mutta kun tietää, että päivään ei sisälly edes tuota herkkua, kaiken paskan pois pyyhkäsevää tai edes hiukan lieventävää, REHTIÄ yöunta, ni se jos mikä saa naaman norsunvitulle.

Kohta joku varmaan sanoo tai ainaki ajattelee, että mitähän tuoki valittaa, vois kai ny huonomminki asiat olla. Siihen mä vaan sanon, että niin voiski, entä sitte? Mua vituttaa siitä huolimatta, ja vituttaa myös kaikki tommoset tyypit, jotka heti vetää hihasta jonku "mutta ajattele ny kaikkia Ambomaan hätää kärsiviä ja mieti niitten ongelmia ennenku valitat" -kortin, ku itte yrittää vaan purkaa paineitansa marisemalla, oli se marina sitte universumin mittakaavas miten mitätöntä tahansa. Niin että tunkekaa ne Musta Pekka -valttiässänne ny sinne mihkä aurinko ei paista.

No, siedettävästi menneestä yöstä huolimatta vitutus ampasi tosiaan heti aamusta tähtitieteellisiin lukemiin, ku mä aamupalaa väsätesäni kuuntelin, kuinka molemmista kamariista kuulu tasanen yskimisen louskutus. Jee, räkätauti ja viä molemmilla kakaroolla yhtä aikaa! Tautia toki tulee ja menee, mutta minkä takia se iskee just ny, ku kolomen päivän päästä olis tarkotus kahavitella vauvan nimiäisiä ja Urhon kaksvuotissynttäriä juhulistaaksemme? Vieraitten joukos ku on isä ja mun veli, jokka on heti kipiänä ku joku vaan sanooki sanan "flunssa" eikä sitä ny tietenkää ketää muitakaa olisi kiva tartuttaa. Lisäks tänne on tulos Isojoelta kaveripariskunta, jokka on pyyretty vauvan kummeiksi ja joilla on Urhon morsmaikku mukana. Kyllähän siinä ny tauti vaihtaa omistajaa jos Urho pääsee emäntäänsä pusutteleen :(

Ja perkele ku on muutenki niin saamaton ja vetämätön olo! Muutama pikkuasia pitäs hoitaa ja niitten pelekkä ajatteleminenki vituttaa ihan ylilujaa, vaikka se olis äkkiä autettu ku vaan tarttuis toimeen ja tekis hommat alta pois. Mutta seki vituttaa, että koko elämä on yhtä samaa pikkujuttujen hoitamisen sarjaa, plus samalla siinä sivus on hoirettava nuo pari vähä isompaa "juttua", joita myös lapsiksi kutsutaan.

Saamattomasta ja vetämättömästä olosta tuli kummasti mieleen, että tilasin tänään ajan kierukan asennukseen. Mietin vaan, että mitäköhän mä oikeen yritän silläki konstilla muka ehkästä, ku äijän kans keriitään olehen yhtä aikaa iliman kakaroita vaan nukkumas, eikä sitäkää kovin montaa tuntia. Niin ja tietysti ny muistaki syistä vituttaa ku ei juuri yhtää oo semmosta aikaa, että sais olla ihan vaan kaharestaan äijän kans. Ja jos semmosta aikaa tuleeki, eli lähinnä lauvantaisin ja sunnuntaisin ja max 2 tuntia per päivä, ni yleensä seki aika hyörynnetään tekemällä jotaki muita velevollisuuksia ku ns. aviollisia sellaasia. Esim. näin talavisin lumen auraaminen on aika yleinen vapaa-ajan harrastus, taikka tuvan lämmittäminen ja erinäiset korjaus- ja pihahommat vie aikaa ympäri vuoden ja silti tuntuu, ettei minkää hommien määrä ikänä vähene.

Tänään mä viä erehryin miettihin mun tulevaisuutta ja sekös vasta nostatti porun kurkkuhun. Mietiin nimittäin, että mitä mä rupian tekehen ku äitiysloma loppuu ja tajusin, että turha täs on sellasia asioita koittaa ratkoo, ku tosiaan välillä on ihan ylivoimasen vaikeeta eres tietää, mikä päivä on meneillään (ks. erellinen kiriotus). Eli tulevaisuudennäkymien lisäksi vituttaa tää pään jumitus, joka seki johtuu väsymyksestä.

Mitähän viä. Ennenku rupesin kiriottaan tätä, ni mulla oli mieles vaikka mitä hyviä (?) juttuja, mikkä tähän vitutusteemaan sopis ku nyrkki silimään, mutta viittaan tohon erellä mainittuun pään jäätymiseen ja toteen, että tähän on ny kuitenki tyytyminen, ku emmä ny tietenkää enää muista, mitä mun tähän piti ladella! Hyvä tekosyy tietysti selittää plokin lukijoolle, että JOO olishan tää ploki paljo hauskempi, mutta ku mä unohrin mitä mun pitikää kiriottaa. Tai ehkä mä oon vaan unohtanu, miten ollaan hauska - jos sitä ny oon ikänä niin osannukkaa.

Kiriotuksen loppuun toki voiraan lisätä mun kestovitutuksen aiheet, eli mua vituttaa ku mä oon näin läski! Ja vaikka mä jonain päivänä laihtusinki, ni tätä saatanan rumaa naamaa ja tukkaa se ei kuitenkaa pelasta, vittu!

Kysymys kuuluu: helepottiko tää pärährys yhtää? No en tiä. Äijä ainaki rupes heti töistä tultuansa valittaan, että taas sä istut siinä koneella. Se oliski varmaan vitun tyytyväinen, jos mä latelisin tän kaiken paskan päin sen naamaa sen sijaan, että mä nakutan vali-valini nettiin.