Sisu on tähän asti ollu varsin heleppo hallita. Se nukahtaa iliman isompia seremoonioita ja syöö tissiä suhteellisen nätisti, mitä ny välis väsyneenä saa kauheet kilarit eikä huuroltansa meinaa saada tissiä sopihin suuhunsa. Sisua ei tartte koko aikaa kanniskella ympäriinsä eikä sen nokan eres tartte jatkuvasti olla esittämäs mitää kabareeta, että se pysyys tyytyvääsenä. Sen sijaan jätkä tykkää kökkiä sitteris taikka pötköttää laattias ihimeen kauvan ja huvitukseksi piisaa lelukaari, mitä saa käsillänsä viuhtoo. Taikka jos joku ny siinä lähietäisyyrellä muuten hengaa, ni kyllä sitäki kelepaa tuijotella. Ja ku välis käy näyttämäs naamaansa ja hymyylemäs, ni saa leviän hymys vastalahajaksi.

Yöt menee aika mukavasti, tällä hetkellä kaks syöttöö per yö on se yleisin, onpa pari yötä menny yhyrelläki. Sisu ei ilimota yöllä nälästä karjumalla ku leijona, vaan ähisee ja vääntelehtii levottomasti sängysänsä, kunnes joku nostaa sen sieltä tissin viereen. Sitte Sisu syöö ja nukahtaa (ja usein nukahtaa äitiki). Oikeesti, tähän mennes varmaan yhyren kären sormet riittää laskeen ne kerrat, jolloon Sisu EI oo nukahtanu välittömästi syötyänsä. Ja toisen kären sormet riittää laskeen, montako kertaa Sisu ei oo suostunu jäämään omaan petiinsä nukkuun syömisen päälle (mutta on kuitenki heti rauhottunu mun viereen). Viä kertaakaa Sisu ei oo reheristi VALAVOTTANU, tarkottaen siis sellasta, että se huutais näläkää/mahakipua/yleistä vitutusta/piruuttansa monta tuntia keskellä yötä! Eikä se kyllä tuommosta tee keskellä päivääkää.

Hassua, ku ei ollu vertailukohtaa, Urhooki piti kohtuullisen heleppona vauvana. Ehkä se heleppouren mittari oli se, että vauva on heleppo, jos sillä ei oo mitää koliikkia, minkä takia se huutais yöt läpeensä monen kuukauren ajan. Urho kyllä järjesti välillä omat yöhärdellinsä huutamalla tai vähintään killittämällä hereillä pariki tuntia, ja sitteris se ei mitää ihimeellisen pitkiä aikoja jaksanu homehtua. Sen jäläkeen, kun se oppi lelukaaren romuista jotaki ymmärtään, saatto se jopa huimat 10 minuuttia viihtyäkki aloillaan. Aina välihin täyty kaivaa esille kantoreppu, ni sai eres vähä jotaki muutaki puuhaa käsillensä ku vauvan kanniskelua. Sisua en oo viä kertaakaa kantoreppuun tunkenu. Enkä mä muista, että Urho olis montaakaa kertaa tosta noin vaan nukahtanu muualle ku tissille taikka sylihin. Tai sitteriin iliman, että sitä sitteriä enste vatkaa ja hytkyttää sata vuotta.

Ehkä merkittävin ero on kuitenki se, että Urholle oli ens alakuun ihan sama, tuliko sille maito tissistä vaiko pullosta. Josaki vaihees se kuitenki meni siihen, että pullosta tuli se mieluisampi, johtuen varmaan siitä, että mä olin jokseenki rajottunu imettäjä ja niinpä sitä pulloo tuli tarjottua aika usein. Mä en esimerkiks saanu imetettyä Urhoo kunnolla, jos olin istuma-asennos, ja ton takia mua ei hirveesti huvittanu imettää sitä misää ihimisten ilimoilla, kun se touhu oli semmosta säheltämistä. Niinpä ajan mittaan Urho lakkas vallan huolimasta koko tissiä ja niinpä mun imetysurakka jäi siltä erää alle 4 kuukauren mittaseksi.

Sisu taas on tuos suhtees eri maata. Sille kyllä kelepaa tissi ja pikkusen pakon eres mä oon saanu ton istuallaan imetyksenki sujuhun, enkä mä oikeestaan misää kylykiasennos Sisua syötäkkää enää muuta yöllä. Pulloo Sisu ei meinaa huolia sitte millää perkeleelläkää :( Kyllä se siitä ny välihin juoo, mutta yleensä se vaatii vähintään varttin vääntämisen, ennenku alakaa tapahtua. Tai siis kyllähän siinä varttiski ehtii tapahtua vaikka mitä: poru pääsee niin syöttäjältä ku syötettävältäki, syöttäjä saa liikuntaa ku kokeilee kaikenlaiset eri asennot ja hyppyytekset, mikkä vois eresauttaa pulloon tarttumista (ja samalla syöttäjän tekee mieli jo ittekki tarttua pulloon, nimittäin viina-sellaseen) ja Urhoki oppii kätevästi kiroileen kun se kuuntelee, mitä syöttäjällä on syrämmellänsä.

Eli, ei oo mitää toivookaa, että Sisua vois nuilla ruokailutottumuksilla jättää yön yli hoitoon, eres Ramille. Eikä sitä voi jättää kellekkää hoitoon muutenkaa kovin pitkäksi aikaa, paitti just Ramille korkeintaan. No, hermot menee silläki eikä sekää aina onnistu siinä syöttämises, mutta ei sitä ny oikeen ketää muutakaa voi vaatia yrittähän. Toissaehtoona ku mä olin kuoroharijotuksis ja pois kotoo kolomisen tuntia, Rami oli käytännös koko sen ajan koittanu saada Sisua syömään ja noin 15 ml oli pullosta huvennu... ja Rami arveli, että siitäki määrästä suurin osa oli torennäkösesti valunu Sisun pairankaulukseen.

Ei siis hirveesti naurata, jos ei tuo pullotouhu lähäre tosta sujuun. Meleki joka päivä ollaan kuitenki koitettu, ihan just sen takia, että homma lähtis toimiin. Olis ihan kiva kuitenki pitää ittellä eres yks vaivaanen harrastus, ettei joka saatanan ehtoo olisi samaa perkeleen kotona märäntymistä pallo jalas, tai pikemminki tissis.

No vois kai sitä huonomminki olla, niinku muuski suhtees ku tos tuttipullohommas. Yritän olla siitä ilonen, mutta jos se päivä koittaa, että Sisu kieltäytyy totaalisesti juomasta pullosta, tuun sitä paskaa taatusti itkeen pitkään ja hartaasti, ku mun viimesekki järjenrippeet voiraan kuopata lopullisesti.