Oliskahan noin miljoonas kerta mun äidin urani aikana (se onki ainut ala, millä oon saanu luoda uraa kauvemmin ku vuoden putkeen) ku saan kiukutella sitä, että ei olis pitäny mennä keheileen millää, mitä kakara sattuu tekehen hienosti! Koska ei mee ku yks hujaus, ni muksu päättääki ruveta toimihin ihan eri tavalla, eikä suinkaa paremmalla tavalla.

Ei, kyse ei ny oo Urhosta. Aluun kitinöitten jäläkeen se on jääny ihan kiltisti päivähoitoon (ja kun mä kiriotan tän, ni varmaan huomisesta alakaen seki hienous loppuu) ja täs on taas menny useempi yö putkeen niin, ettei Urho oo heränny (paitsi tietenki ens yönä tulee muutos siihenki). Taisin vaan aiemmin mennä sanohon Sisusta, että se on öisin nukkunu aika mukavan mittasia pätkiä eikä sitä oo tarttenu syöttää ku pari kertaa, ehkä jopa vaan kerran yön aikana. No, se siitä hienouresta. Yli viikon ajan täs on saanu herätä syötölle kolome, neljäki kertaa.

Ei se viä olisi niin vituttavaa joutua heräähän yön aikana vaikkapa kolomesti, mutta ku siinä käy aina niin, että mä tietysti nukahran myös samalla ku syötän Sisua ja sitte joku sisäinen kello herättää mut suunnilleen tunnin päästä. Siinähän sitä olis poika jo kätevästi valamiiksi tissin vieres vartoomas seuraavaa näläkää, mutta mun mielestä olis paree että poika nukkuus maharollisimman paljo yöunistansa omas sängys ja saanpa mä ittekki nukkua paremmin, ku saa unisansa möyriä vähä vapaammin eikä tartte tämän tästä herätä ja varmistaa, että onko kaikki ok.

No mä nousen ja nostan Sisun takasi sänkyynsä ja jatkan nukkumista, ja kunhan menee taas tunti ni Sisu herää syömähän seuraavan kerran. Ja sen jäläkeen sama laulu uuresta, mä simahran, herään, nostan pojan sänkyyn, nukun hetken, ja taas Sisu herää ja... Eli mikäli Sisu herää yöllä kolome kertaa, pienen päässälaskupähkinän jäläkeen tullaan siihen tulokseen, että mäpä herään yön aikana kuus kertaa! Ja saatanpa havahtua viä yhyren ylimääräsen kerran siihen, ku Ramin herätyskello soi!

Niin että koskahan mä opin, että kell' onni on, se onnen kätkeköön, koska jos vähäki hehkutat jotaki kivaa asiaa, ni se onni kätkeytyy lopulta ihan ittellänsä ja viä semmoseen paikkaan, mistä et sitä enää löyräkkää.

Mut jos yöt onki ny ollu huonoja, ni onneks päivät... Tai no enpäs sanokkaa tai vituiks menee kuitenki.