Jos mä yleensä oon joka asias aina oikias, paitti silloon jos jostain syystä vahingos kuvittelen olevani vääräs, ni tää imetystouhu on ainaki kummasti palauttanu maan pinnalle siinä suhtees, että erehtyväänen se minäki oon, sittekki.

Kun Urho teki tuloonsa, mä ajattelin, että okei, mä imetän semmosen puoli vuotta ja sitte pikkuhilijaa lopettelen. Ei siinä tullu varsinaisesti eres mieleen, että voihan niinki käyrä, ettei imetys onnistu ensinkää. No, niin ei sentäs käyny, vaan kyllä se imetys lähti rullaileen, mä jopa luovutin kuukauren ajan maitoo TYKS:iin. Josain välis vaan päätin lopettaa sen, ku alako tuntuun siltä, että mä pumppaan tissit tyhyjiksi TYKS:iä varte ja sitte ruokin omaa muksua pullosta korvikkeella, ku ei sitä omaa mölöö enää niin valtavasti tullukkaa.

Urhollehan pullo kelepas iliman mitää ongelmaa, ja niinpä se myös sai usein syörä pullosta, joko omaa taikka kaupan valamisteita. Se tietysti oli jo virhe numero uuno imetyksen kannalta, tottakai maitoo rupes tulehen vähempi ku osa ruokailuista hoitu korvikkein.

Pahin ongelma oli kuitenki ehkä se, että mä en yksinkertasesti osannu imettää Urhoo olemalla istuvas asennos. Niinpä joka kerta ku lähärettiin johki kyläileen tai asioille, Urholla oli oma eväspullo mukana, koska ei mun ny olis tullu mieleenkää ruveta misää ihimisten ilimoilla ettihin jotaki paikkaa, misä voisin röhönöttää kyljelläni niinku joku mursu, enkä varsinkaa olisi kyläilles suostunu yrittään imetystä istuen, ku ei se onnistunu kotonakaa. Lopputuloksena siinä oli aina vaan huutoo ja rähinää (eikä välttämättä vain vauvan suusta), maitoläikkien kuvioima vaatetus niin äidilla ku vauvallaki sekä vauvan nälän uusiutuminen ennätysajas, kun ei se saanu siinä asennos syötyä tarpeeksi.

Viiminen naula arkkuun oli se, kun ruvettiin tekehen muuttoo Turusta Maskuun. Urho oli vajaan 3 kk, ku saatiin tuvan avaimmet ja ruvettiin tää tekehen remppaa. Mäki tää hengasin päivät mukana, vaikken mä ny käytännös paljookaa pystyny olehen avuksi. Ja imetys oli siinä vaihees jo sitä, että Urho söi tissistä lähinnä öisin ja päivällä mä pari kolome kertaa keräsin maitoo pumppaamalla, sen vähän mitä tisseistä enää siinä vaihees irtos. Ku en mä ny misää remonttihärdellin keskellä oikeen viittiny ruveta makoileen josain pölysellä lattialla vauvaa imettämäs.

Kohta oltiinki siinä pistees, että Urho ei enää eres huolinu tissiä paitti öisin, kun se oli sen verran taju kankaalla nostaaksensa tissiin tarjoomisesta kauhiaa äläkkää. Ja eipä aikaakaa, ku tajusin, että poika nukkuu yönsä paremmin, kun sen öisinki syöttää pullosta, eikä tarjoo sille jotain rutikuivia tissejä. Ja kas näin, jäin mun puolen vuoden imetystavotteesta komiat kaks kuukautta.

Tästä kaikesta suuresti viisastuneena päätin, että Sisun kohoralla yritän pärjätä paremmin, tai lähinnä KAUEMMIN, eli en tuputa sille pulloo turhan usein, että pysyy oma tuotanto yllä riittävän hyvin. Ihan totuttelun vuoksi koitettiin antaa Sisulle maitoo pullosta suunnilleen kerran päiväs, ja seki oli pitkään itteltä pumpattua maitoo. Meni varmaan pari kuukautta, ennenku turvauruttiin ekan kerran korvikkeeseen, mä ku jotenki aattelin, että kun sen ekan korvikepurkin repäsee auki, ni kynnys käyttää sitä jatkoski madaltuu huomattavasti ja kohta ollaan taas siinä samas pistees, että kakara syööki mieluummin pullosta ku suoraan maitotehtaan hanasta. Oi miten vääräs olinkaa!

En tiä olisko sitä pulloo kuitenki pitäny Sisulle tyrkyttää useemmin että se olis tottunu siihen, vai olisko joka tapaukses käyny niin, että Sisu olis päättäny vähitellen lopettaa pullosta syömisen kokonaan? Vaikia sanoo, mutta musta vähä tuntuu, että tällä kertaa käy niin, että mä YLITÄN sen puolivuotistavotteeni jos ei kerta muut juomavälineet kelepaa ku tissit.

Sisu on ny 4,5 kuukautta vanha ja kun mä sitä tos tissin pääs roikotan sen seittemän kertaa per päivä (ja yö), mietin samalla, että enpähän muute oo ikänä viä näin isoo vauvaa imettänykkää. Onneks sitkeellä yrittämisellä sain eres ton istualtaan imettämisen onnistuhun, ni ny kehtaa syöttää muksua muuallaki ku kotona. Tai no miten sen ny ottaa, välis Sisu saa kauhian tissihepulin ja huutaa pää punasena tissillä eikä tajua ruveta syömähän, vaikka nälkä on aiva ilimeinen. Lauvantaina olin yhyres äiti-ipana-tapaamises ja oli taas niin rentouttava reissu, ku meleki koko lyhykäänen visiitti kulu siihen, ku enste yritti saada täysillä karjuvaa Sisua rauhottuun ja syömähän, ja kun se viimein onnistu, piti ruokkia Urho ja kappas, sitte saiki lähtiä jo kotia pistään Urhoo päiväunille. Kotomatkalla ainut ajatus oli, että vittusaatanaperkele, olisin jo kotona, jos en olisi sieltä alunperin mihkää lähtenykkää.

Ei silti, kyllä tuo imettäminen on niinku omalla tavallaan ihan mukavaa, onhan se jo näkynäki (siis mun omasta vinkkelistä) ihan herttanen, kun vauva makoilee sylis isot posket hytkyen maitoo mussuttamas. Mutta välillä on kyl järjenlähtö hyvin lähellä, kun tuo touhu on niin saatanan sitovaa. Urho oli 2 kuukautta, kun mä olin ensimmäisen kerran viihteellä sen syntymän jäläkeen. Ja toistellakseni tota Sisun tän hetkistä ikää, ni se on 4,5 kk enkä mä viitti eres yhtä kuppasta saunasiideriä nautiskella viikonloppuna, ku ei tosta koskaa tiä, millon se jo herää yöllä syömähän ekan kerran. Jos viime yö oli siitä ihimeellinen, että Sisu söi vain kerran, ni pari yötä takaperin se heräs jo klo 23 alottahan syömismaratoniansa.

En mä ny sillä, että mua korpeis täs elämänvaihees ainoostaan se, etten mä pääse ryyppäähän. Muttaku ei täs pääse oikeen mihkää muuallekkaa häävisti. Ku tästä kotoo lähtee johki, vaikkapa Turkuun, ni meleki tunti menee jo pelekästään matkoihin. Ei siinä ihan kauhiasti jää aikaa mihkää muihin suorituksiin, ku Sisu saattaa tahtoo maitohömpsyt tunninki välein päiväsaikaan. No toki tommoset pienemmät asioilla hyppäämiset ja harrastuksis käymiset alakaa täs sujuhun paremmin, kun Sisu jo vähä syöö kasvismössöjäki. Mut mistää kaharenkeskisestä vuorokauresta, tai edes vuorokauren puolikkaasta äijän kans on ihan turha haaveillakkaa. Joo joo, ehtiihän sitä myöhemminkin, mutta kun se vaan tekis tästä tän hetkisestä suosta vähä köykäsemmän tarpoo, ku sais välis hengittää muutaki ku puklun hajua.

Josain vaihees koitin huijata itteeni ajatuksella, että imetys pitää kilot kuris. Ja paskan marjat! Tai no ehkä se toimiski, jos elämäs olis jäljellä jotain muitaki viihrykkeitä ku herkkujen popsiminen vitutukseen.