Pääsiäänen taas oli ja meni, tällä kertaa vähä erimoisella miehityksellä mitä monena aikasempana vuotena. Toisen serkun perhe osallistu kummilapsensa nimiäisiin toisella puolen Suomee ja toisen serkun perhees taas tuli ipana kipiäksi ja niinpä meirän apinalauma sai ihan keskenänsä kansoittaa mun porukoitten huushollin. Tai no keskenänsä ja keskenänsä, olihan porukatki kotona, mutta ne ikäänku kuuluu kalustoon iliman, että sitä erikseen mainittee ;)

No, vaikka koolla olis ollu koko serkussarja ni meininki olis joka tapaukses ollu samaa, eli ei enää mitää yletöntä ryyppäämistä niinku joskus sata vuotta sitte, ku kelläkää ei ollu lapsia, vaan päivät oli lähinnä muksujen kans olemista ja ruuan mättämistä naamaan.

Eli jos juhulapyhinäki mun elämä on lähinnä tätä tavanomasta tallaamista, ni en ny jaksa siitä jaaritella. Sen sijaan aattelin taas raottaa Urho-Suomi-Urho -sanakirijaa, kun poika lisäilee siihen pikkuhilijaa uutta sisältöö. Ja siihen viittaaki tuo tän kiriotuksen otsikko, ku Urhon lausahrukset on viä aika usein vähä semmosta hakuammuntaa kohti maalia!

Mikähän siinä on, että Urholla on ilimeisesti joku taipumus ihan tahattomasti sanoo tiettyjä sanoja niin sanotusti sopimattomalla tavalla? Eli keksi = tissi, takka = kakka, takki = kakki, muro = molo, kymppi = pimppi ja niin edelleen. Pesuaineki sanotaan, että "pisu aine". Onneks jätkä ei enää hoe "nussii" kun se vie jotain rojua "roskiin", vaan nykyään tuo sana on jo korjautunu hiukka enempi kohti oikiaa ja Urho taitaa sanoo nossii tai noskii.

Sitte on paljo sanoja, joita ei moni taitais järkeväksi sanaksi tunnistaa, mutta kun niihin itte on jo tottunu, ni melekeen jo alakaa puhua Urhon kans samaa käsittämätöntä koodikieltä, mikä ei varmaan oo sikäli hyvä juttu, että jos iskä ja äiti alakaa käyttää samoja lapsenkielisiä termejä, ni millä kakara oppii ne oikiat sanat? Täs on muutamia metkoja sanoja, mitä ny tulee mieleen:

mio = video

Patte = Valtteri (kaveri hoitopaikassa)

pommo / pammo = pallo

sonno = sonta

manski = mansikka

musstki = mustikka

musskki = musiikki

nenönenönenöne = nelonen

kakku = kukka

pui = puhelin

nuuttia = jugurttia

sukkia = lusikka

haukka = haarukka

hyötä = hyvää yötä

 

...onhan nuita. Numerot nollasta pimppiin, siis kymppiin, menee jo aika hyvin. Tuon nelosen Urho oppi siitä, kun se saa papan kans painella kaukosäätimen nappuloita ja vaihdella kanavia. Pääsiäisenä Urho oppi sanohon "yksi toista", se ku on Urhon lempparikanava Voicen numero (ja tuo mio, joka siis videoo tarkottaa, on tullu tuon Voicen vahtaamisesta, kun puhutaan musiikkivideoista).

Tähän asti ehkä sykähryttävin letkautus Urholta tuli tos pari viikkoo sitte, kun se näki meirän pihas käpytikan ja ilimotti, että "pinniini!" Urho ku oli yhyrestä lasten eläinkirijasta oppinu pingviinin. Viimmeks tänä aamuna se taas tunnisti käpytikan pingviiniksi, kun se vahtas Ramin kans klasista ja tikka kävi jyvälaarilla penkomas.

Olis täs tietysti voinu pitemmältikki jaaritella, mutta sanasepon päikkärit alakaa taas olla lopuillansa. Mä tuskin maltan orottaa sitä aikaa, että Sisuki alakaa oppia puhuhun. On sitte kiva kuunnella, mitä järkeviä juttuja veljekset heittää toisillensa.