Tänään vietin ensimmäästä äitienpäivää kaharen lapsen äitinä. Tuo isompi on jo niin iso, että sain siltä ensimmääsen äitienpäiväkorttini! Ne oli tua hoitopaikas väsänny kortit ja olivat viä oikeen nitonu kortin johki paperin sisälle, ettei sitä vain nähtäsi ennen tätä päivää :)

Rami pisti aamulla Urhon kiikuttaan korttiansa mulle ja Urho sitä paperikääröö tuijotti niinku ei olisi ikänä moista nähänykkää, hyvä ettei itte repiny sitä auki. No, mä kuitenki sain korttini paketoituna ittelleni asti ja jännityksen vallas kaivoin kortin esiin kuorestansa.

Kortin kansikuva on siis ihan Urhon itte taiteilema ja kuvitusta on nähtävästi väsätty oikeen tunteella, ku on puuvärien pistot menny melekeen läpi asti. Oli meinaan ihan takakansiki lommoolla! Erityisen hellyyttävä on tuo hoitotätien "pikku" selevennys, että kuvassa on siis KUKKIA, mutta kyllähän sen ny näkis tuosta muutenki :D

Tuo on kyllä tähän mennes ihaninta mitä mä oon ikänä äitienpäivänä saanu (ja onhan se heleppo nuon sanookki ku tämä ny oli vasta kolomas äitienpäiväni)! Enkä mä ny menisi tän päivän tarjonnasta valittahan muutenkaa. Äijältä sain lahajaksi uuren kylypytakin, tosin se pitää vaihtaa kokoo isompaan, mutta ehkä mun pitää ottaa imarteluna se, että äijä sitkeesti kuvittelee mun mahtuvan M-kokosiin kuteisiin :D Sitte käytiin anoppilas syömäs ja siä ny ei yleensä oo pahaa ruokaa tarttenu ikänä syörä, ja ehtoopäivästä käytiin viä koko pesueen voimin kävelyllä ku oli niin jukelittoman komia ilima ja keriittiin tekehen viä hiukka pihahommia. Ny jääkaapis orottaa kipollinen rahkaa ja Rami varmaan orottaa, että mä nostan perseeni tästä penkistä ja tuun sen kans sitä rahkaa syömähän.

Pienenä miinuksena täytyy sanoo, että molemmat sällit on taas tulos kipiäksi, ainaki niitten noukat vuotaa taas siihen malliin että Niagaran putous on vaan säälittävä puro niitten rinnalla. Mutta tuohon on jo tottunu, täs on ny semmoset kolome kuukautta ollu melekeen putkeen nuota tautia, omituiseltahan se tuntuus jos pitkästä aikaa olis koko porukka terveenä.

Sisun äitienpäivälahaja tuli päivän etuajas, se meinaan nukku toissayön syömättä kertaakaa! Kyllä se kerran vähä piti jotain älinää, ja mä nostin sen tissin viereen ku tottakai luulin sen olevan syömäaikeis, mutta tää vaan vähä lämpimiksensä lipo huuliansa siinä hinkin äärellä, hieraasi naamaansa tissiin muutaman kerran ja jatko uniansa. Oho.

Mutta ny sitä rahkaa.