Tällä viikolla törmäsin uutiseen, että joku heppu haluaa kieltää lapsilta kiellettyjen elokuvien näyttämisen Vauvakinoissa. Jaa mikä Vauvakino? No nuo on sellasia päiväsaikaan järjestettäviä elokuvanäytöksiä, mihkä on sopivaa mennä vauvan kans: äänentasoo on reippaasti madallettu eikä leffat oo mitää toimintaräiskintää. Tilois on myös maharollisuus vauvan safkojen lämmittämiseen jne. Eikä kukaa katto kieroon, vaikka vauva rupiaaski kesken elokuvan elämöimään. Tai no voi kattookki, mutta jos ei kestä vauvan poruutesta vauvakinos, on tullu väärään paikkaan.

Niin ny on joku asiantuntija sitä mieltä, että jokku K-7 leffat voi aiheuttaa traumoja vauvoille ja sen takia vauvakinois pitäs näyttää vaan sellasta matskua, joka sopii kaikenikäsille. Tuo asiantuntija ei vaan oo ottanu sitä huomioon, millasia traumoja lastenleffat voi aiheuttaa aikusille...

Asia ei sikäli kosketa mua henkilökohtasesti, sillä mä en oo vauvakinos ollu ikänä: ensinnäki mä en juurikaa piittaa elokuvista ja toiseksi mä en todellakaa maksaasi lanttiakaa siitä, että kävisin elokuvateatteris hoitamas vauvaani jonku (paskan) leffan pyöries taustalla ja joutuusin viä samalla kuunteleen sadan muun vauvan rääkymistä. Mutta tiän kyllä kavereita jokka on nuis käyny ja on tykänny, ja varmasti vauvan kans elokuvis käyminen on omanlaistansa vaihtelua arkeen, etenki jos viä saa jonku äitikaverin mukaan.

Mut vaikken ookkaa asiantuntija eikä oo eres omakohtasta kokemusta, ni uskaltasin kuitenki epäillä, että jostain kuitenki suhteellisen lällystä elokuvasta ei varmaankaa oo suurta vaaraa jollekki vauvaikääselle. Torennäkösesti se kuitenki nukkuu, tai jos ei nuku ni on naama suunnattuna äitinsä tisseihin (tai muuhun ruokintavälineeseen) taikka sitte se huutaa suu suurella ja silimät tiukasti kii painettuina! Eikä kukaa varmaan jatkuvasti vauvakinos ramppaa. Eiköhän vauvoilla oo jo kotonansa enempi tilaisuuksia nähärä asioita, jotka ei oo varsinaasesti lasten silimille tarkotettuja, mutta ei kukaa silti oo kieltämäs sitä, että vauvat pitäs vierä kotoo johki muualle.

Mutta kun kyse on suomalaasten lasten hyvinvoinnista, ni asiantuntijat on kyllä valamiita ihan mihin pikkumaisuuksiin vaan! Kuten eräälle, nimeltä mainitsemattomalle aviomiehelleni kävi kerran, että se käskettiin pois johonaki kaupas hedelmäpelin tyköö, kun sillä oli silloon alle 2-vuotias poika mukana. Ku nuo 1-vuotiaat on silleen aika hanakoita tuleen peliriippuvaisiksi, jos ne pääsee vanhempiensa kainalos metrin päähän jostaki koneesta, joka pitää hassua ääntä, josa valot vilikkuu ja näkyy kaikenlaisia värikkäitä kuvioita.

Äiti sano, että kun mä olin ihan vauva, mä tapasin mennä yöunille vasta joskus puolen yön jäläkeen. Isä rakensi tupaa pitkälle yöhön ja niinpä äiti kulutteli iltakaudet aikaansa kattelemalla telekkaria meikäläänen sylisänsä. En mä ny menis sanoon, että mulle olis noilta ajoilta jääny jotain kauheita traumoja, tai että musta olis tullu jotenki mielipuoli tai muuten kieroonkasvanu. Vai oonko mä jo vauvana nähäny niin paljo elokuvia ja muuta tv-kuvaa niin, että nykyään ei enää leffat jaksa kiinnostaa? :D