Olipas taas tyhyjänpäivänen otsikointi, mutta ei kai sitä tyhyjänpäiväsestä arkielämästä tuon kummempaa irti saakkaa. Voishan sitä tietysti houkutella lukijoita laittamalla tuohon jotaki raflaavaa tyyliin "Elämäni kuumin kesä - täältä tullaan", mutta äkkiäkös lukijat hoksais, että sana "kuumin" viittaa vain ja ainoastaan lämpötilaan, jos siihenkää. Puhumattakaa ny sanasta "Elämäni", joo hah hah, mikä ihimeen elämä, jopas taas vitsin murjasit!

Porukat oli tää viettämäs pitkää viikonloppua ku oli helatorstait ja kaikki, ja puutarhas tapahtu kaikenmoista hienoo. Loppumaton urakka muuttaa tuo savinen ja hiekkanen köyhä pihamaa kukoistavaksi hedelmätarhaksi eteni taas vähä, ku uusittiin mansikkamaa ja pala nurtsia ja istutettiin muutama kukka sekä jokusia marjapuskia ja hedelmäpuita. Myös muutama puu kaadettiin ja tehtiin parin kukkapenkin suhteen vähä uudelleenorganisointeja.

Mut varsinainen kukkanen oliki erellisten asukkaitten väsäämä pyykkitelines. Siitä huoku jo kilometrien päähän (myös pimiäs) tän tuvan entisen isännän tee-se-itse-henkisyys ja koko hökötys oli viä kattottu tarpeelliseksi juntata maahan semmosin helevetin rauta- ja betonivirityksin, että sen varas olis varmaan kannateltu Eiffel-torniaki ihan keposeen. Isä ja Rami suurinpiirtein heitteli hikisiä lippalakkeja riemusta ilimaan, kun ne purki sitä saatanan himmeliä pois.

No, ku mulla on ny pihas uus pyykkiteline, ni mähän oon onnesta soikeena pyykänny kaks päivää ku mielipuoli. Ja mielipuoleksi täs varmaan viä tuleeki, ku tuntuu että elämä ei muuta ookkaa ku yhtä pyykkiätiskiäpaskavaippaa. Eileen luin jostain tutkimuksesta, että masennus on yleisempää kotiäideillä ku työskentelevillä äideillä. Seuraavas pari lainausta siitä jutusta:

"Vaikka työssä käyvä äiti ei rakastaisikaan työtään, palkka sekä tehty työ ovat silti omiaan nostamaan itsetuntoa ja edesauttamaan itsearvostusta. Kotiäideillä on ... usein riittämättömyyden tunne, koska kotityöt eivät koskaan lopu. Koska kotona riittää aina tehtävää, kotiäidistä voi tuntua siltä, ettei saavuta koskaan mitään."

Ton lainauksen viimesen lauseen peräs on yks ankara puute: nimittäin siihen kuuluis eherottomasti kiriottaa sana AAMEN!


"Kotiäidillä tulisi olla välillä muutakin ajateltavaa kuin lastenhoito ja askareet. Olisi tärkeää, että kotona oleva äiti voisi myös tuntea kehittyvänsä ja kasvavansa ihmisenä."

Mä ny en oikeen tiä mitä tuommonen "ihimisenä kasvaminen" varsinaasesti tarkottaa, mutta voin kyllä sanoo, että kyllä tämmönen touhu aika paikallansa polokevaa on, vaikkaki muksu ottaa hilijaksensa kaikenmoisia edistysaskeleita. Mut se onki muksu joka siinä kehittyy, oma elämä on silti vaan sitä samaa pyykkivuoren vallotusta.


"Työssäkäyvät äidit tuntevat kehitystä työnsä kautta, mutta kotiäidin arkeen pitäisi mahduttaa muutakin kuin jatkuvaa ruuanlaittoa tai siivousta."

En voi kyllä väittää, että mä jatkuvasti SIIVOISIN, tai edes laittaasin ruokaa, mutta pointti ny taisi tulla kuitenki seleväksi. Kotiäidin elämä on pääsääntösesti ihan vitun tylsää! Plus että näin vauva-aikana sen tylsyyren joutuu viä ottaan vastaan helevetin väsyneenä, niin että plaah ja hohhoijjakkaa!

Kohta joku varmaan on valamis määkäseen, että ekkö sä yhtää iloitte niistä lapsistas (plus että vetästään joku lapsettomuus-kortti hiasta että aattele ny ku monet ei saa lapsia ollenkaa ja olis valamiita heti hyppäähän mun housuuhin) ja että mitä tommonen ruikuttaja on eres kakaroota teheny jos kerta vaan täytyy valittaa, kuinka elämä on mälsää. Musta olis tosi hienoo olla sellanen ihiminen, jonka mielestä KAIKKI lapset on aivan ihania ja joka jaksaa mielin määrin touhuta ihan minkä ikästen muksujen kans tahansa ja viä nauttii joka hetkestä, mut mä ny vaan en oo likimainkaa ihan semmonen.

Kyllä sitä myös päiviinsä kaipais vähä enempi sellasta aikustaki juttuseuraa. Sitte ku toisin päivin äijäki töistä tultuansa joko lyöö sohovalle maate taikka jää pihalle tekehen jotaki hommia, ja sisälle joskus tultuansa ei eres kuuntele mun selostusta mun äärimmäisen vaiherikkaasta päivästä, ni vähäkö meinaa pää sanoo POKS. Sitte äijä ihimettelee, että minkä kumman tähäre mä jaarittelen keskustelupalstoilla, notkun Facebookis ja jauhan paskaa plokin täyreltä... Ei se vaan tajua, että näppis ja monitori tarjoo eres jonkumoisen oviaukon pois tästä kopperosta, josa muute nytki pyykkikone taustalla piippaa sen merkiksi, että päivän toinen pyykkisatsi olis valamis, ja seuraavan vois käyrä lataamas masiinaan pyörihin...

Mut palatakseni tuohon otsikkoon, onhan se hienoo ku kesä tulee ja kaikkee... Ei oo eres kesäkuu ku mä jo tuskailen kuumuutta, siitepölyä on niin pirusti että mullaki nokka tuhisee ja silimät syyhyää vaikken oo eres allerkinen ja kohta on kaikkia hienoja kesätapahtumia joka paikka pullollaan mut onneksi säästyy rahat, ku ei kuitenkaa voi mennä yhtää mihkää yhyren tissitakiaisen tähäre, jee! Ei olis vaan yhtää huvittanukkaa!

Ja jottei tästä ny saisi ihan sellasta kuvaa, että mun ns. elämästä puuttuis jännitys TÄYSIN, ni onhan täs jännät paikat monella lailla: ens viikolla pitäs tulla tieto, pääsenkö ammattikorkeeseen valintakokeisiin. Lisäks jännitän, saako Urho päiväkodista vesirokon ja oppiikohan Sisu pianki ryömihin. Sisu ainaki pakittaa jo aika vaikuttavasti, niin että ehkä se pian keksii, kuinka eteenpäin pääsis kans!