Olin Ramin kans Isojoella. Lähärettiin ettiin korvasieniä. Me lähärettiin polokupyörillä mun porukoitten tyköö, käännyttiin pihasta vasemmalle päin maantielle. Oltiin ajettu ihan vaan pikkusen matkaa ku Rami jo huomas maantien ojas yhyren korvasienen. Pysähryttiin ja samas mä huomasin toisenki sienen.

Rami meni ottahan ojasta sientä, minkä se oli enste nähäny ja mä menin sen toisen kimppuun. Rami huomas, että se sen löytämä oli jo vähä pilaantunu ja mä huomasin, että se mun löytämä ei ollu korvasieni ensinkää, joku aika samannäkönen kyllä mutta syömäkelevotoon. Heivattiin sienet hiiteen ja könyttiin pois ojasta.

Tielle noustuamme ihimettelin, kuinka ojapenkan päältä valu pieniä puroja. Mitenkä tuolla lailla tyhyjästä puroja muka lähtee? Kiivettiin penkan päälle kattohon ja huomattiin, että siinä oli jonkumoinen lähde, josa maan sisältä hilijaa pulputti vettä muutamasta pienestä reijästä ja siitä sitte valu noroja vähä joka puolelle. Mä kattelin sitä lähärettä lumoutuneena, se oli jotenki hienon näkönen ja hämmästelin, miksen tämmöstä oo täs paikkaa aiemmin huomannukkaa.

Palasin tielle takasi ja olin yhtäkkiä yksin. Jatkoin matkaa tietä pitki siihen suuntaan mihkä olin ollu menoski. Kattoin mettähän päin oikeelle puolelleni ja huomasin, että talaven myrsky oli kaatanu niin paljo puita sieltä, että mettän läpi erottu yks hiekkatie ja siä kulukevat autot. Ei siitä ennen ollu läpi nähäny.

Kuljin viä vähän matkaa eteenpäin ku huomasin, että mettän läpi meni ihan selekee, puuton väylä sille mettän takana kulukevalle hiekkatielle asti. Sitte erotin, kuinka sen puuttoman väylän pohojalla virtas vettä sinne hiekkatien suuntaan. Olikohan se vesi siitä pikku lähteestä peräsin, mä mietin. Ei tuos meinaan ennen oo ihan nuon suurta ojaa ollu. Sitte huomasin viä, että sen hiekkatien suuntasesti näky virtaavan joki, johon se pienempi oja laski! Rupesin hiukka hätääntyyn - mistä lähtien tuos kohtaa on joki menny???

Kattelin nuita virtaavia vesiä syrän tykyttäen ja tajusin, että ei jumalauta, siä joes ja ojas vetenpinta nousee koko ajan! Lähärin juoksehen sitä maantietä pitkin. Tulin yhteen alamäkeen ja sen mäen alapääs tien vasemmalla puolella oli yks vanaha kesäasunto ja päätin, että mun täytyy mennä sinne ja kiivetä siä yhyren piharakennuksen katolle turvaan, jos vesi nousis kovinki korkialle!

Yhtäkkiä vettä alako jo virrata sitä maantietä pitki ja sain tosissani juosta niille rakennuksille, että kerkiääsin alta pois, ennenku alakais kunnolla tulvia. Viime hetkellä kerkisin juosta sen yhyren, matalahkon ulukorakennuksen taa ja kiivetä jotain rämiä tikkaita sen katolle. Kattoin tielle ja näytti siltä, että tien kohoralle oli yhtäkkiä muorostunu joki ja sen alamäen kohoras vesi virtas tosi vuolaana pitkin tietä.

Veten mukana virtas alaha kaikenmoista rojua. Orotin näkeväni mun polokupyörän siä roinan seas, koska se pyörä oli jääny multa sinne tielle. No, yhtäkkiä näinki siä veten seas kelluvan jonku nuoren naisen kasvot ylähäppäin. Se oli hukkunu. Nainen näytti yhyreltä mun kaverilta, mutta aattelin, että ei se voi olla se, kun se asuu Turus. Aattelin myös, että varmaan tänään kuolee viä muitaki. Sitte kauhistuin: Mihkä Rami oli joutunu??? En voinu ku kyhyjöttää siä rakennuksen katolla ja orottaa, ja toivoo etten näkisi Ramia virran vietävänä.