Ensimmäänen vesirokkopotilas alakaa olla kohta terveitten kirijoos, vaikkei se ehkä ihan siltä viä näytäkkää. Toinen vesirokkopotilas sen sijaan ei oo viä sairastunu, mutta tituleeraan sitä jo potilaaksi, koska en ollenkaa usko, että Sisu välttääs ton tartunnan.

Viikonvaihtees hankki olla hiukka huumorintaju koetuksella, ku Urho marisi yöt läpeensä kutisevien näppylööttensä kans. Ei ny muuten, mutta lauvantaina oli viä se mun kauvan orotettu tanhuesitys (jaa mikä? No katto linkistä infoo) ja porukat plus mamma ja pappa oli tulos kattohon sitä esitystä ja sieltä sitte meille yöksi. Päivään siis sisälty monen eri sorttista suhaamista sinne sun tänne ja kauhiasti oli kaikenmoista muistamista ja aikataulujen kyttäämistä. Ja ku pää oli valavomisesta pehemosena, ni ei voinu olla misää vaihees ollenkaa varma, tuleeko yhtää mistää mitää koko päivänä... Mut esitys ja viikonloppu yleensäkki suju lopulta ihan hyvin, jos ny ei niitä kelevottomia öitä huomioira.

Ylihuomenna vien Urhon taas päiväkotihin ja... meinasin valehrella, että siitä se arki taas palautuu tavallisille raiteillensa, mutta enpäs sanokkaa semmosta ennenku tuon toisenki prinssin muoronmuutos sammakaksi ja takasi prinssiksi on ohitte.

No, Urhon prinssiksi muuntumista saaraan viä orotella, tai siis tauti ei varmaankaa enää tartu, mutta muuten poika on ihan ruvella ja tottakai justiinsa naamasta kaikista eniten. Tältä jätkä näytti pyhäehtoona:
 

Mut näppylöistä huolimatta pikku potilas on ollu oikeen säysee ja reipas, eli ennakko-orotuksiin nähären päivät on sujunu aika lepposasti poikien kans. Ja mun ei oo ihan hirveesti tarvinnu Urholle keksiä ajankulua, kun se on ihan hullaannuksis leikkitietokoneestansa, minkä me ostettiin sille 2-vuotislahajaksi. Koneen hienoutena tuntuu olevan se, että siinä on ihan perkeeleesti erimoisia opettavaisia pelejä (kaikkia kirjain- ja numerotouhuja, musiikkia, muistipelejä ja ties mitä) ja Urho vähitellen ymmärtää niitten pelien päälle enemmän ja enemmän.

Sen tietokoneen avulla jätkä tuntee jo nyt numerot ja kirjaimet ja sekös tuottaa vähä koko perheelle suurta hupia, kun Urho on niistä numeroista niin onnessaan. Kaupat on varsinaasia numeroparatiisia, ku isoista mainoslapuusta voi suureen ääneen bongata erimoisia numeroita! Yks kerta Cittaris meleki nolotti, ku Urho toisteli "kuusi kympä" (kuusikymmentä) ja yks mummeli vahtas meirän päälle sen näkösenä, että se varmaan luuli Urhon sanovan kusi ja kyrpä.

Jos Urho on uppoutunu numeroitten mailmahan, ni Sisu puolestaan on tiukasti päättäny, että kohta ruvetaan ryömihin. Se osaa jo ihan tarkotushakusesti kieppua ympäri ku kellonviisari ja siinä sätkytelles Sisu saattaa liikahtaa metrin kaks tuos tuokios, mutta ihan viä se ei kumminkaa oo keksiny, mikä on se konsti, millä pääsee reheristi etiäppäin.
 

 
Meleko huvittaviin asentoihin Sisu saa ittensä punnerrettua, kuten kuvasta näkyy. Täs olis viä 10 päivää siihen, että Sisu on puolivuotias, hauska nähärä oppiiko tuo siihen mennes möngertähän pitkin laattioita muutenki ku takaperin ja puolivahingos. Vertailun vuoksi sanottakoot, että Urho oppi ryömihin pikkuusen alta 7 kuukauren vanhana.

Mut eipä tänne huushollihin tän kummempaa tällä kertaa. Tää oli ny tämmönen katsaus poikien tuoreimpiin kuulumisiin, omis kuulumisis ku ei oo mitää kertomista. Vituttaa ihan kympillä ku kaikki vaan jumittaa ja elämä on (kotitöiren lisäks) pelekkää pohtimista, että koskahan mun maitohinkkiäni taas seuraavan kerran tarvitaan. Äijänki kans hankki mennä tänään sukset ristiin meleki välittömästi kun se töistä kotiutu, taas kerran siitä hyvästä kun mä koitin selostaa sille jotain päivän niin kutsuttuja tapahtumia ja tää vaan keskeyttää mut puhumalla päälle jotain omiansa. Pah. TEESKENTELIS saatana eres kiinnostunutta, vaikkei torellisuures justiinsa jaksaasi ensimmäästäkää paska(vaippa)jaaritusta. Jotenki sitä tuntis ittensä eres vähä merkitykselliseksi henkilöksi täs lääväs jos mulle eres uskoteltas, että mun tylysiä juttuja joku jopa kuunteleeki.