Kuulumisia ihan pikaasesti: Isojoella ollahan! Tai ei enää koko porukalla, ku Rami palaji tänään Maskuhun ja tulee taas juhannukseksi takasi tänne. Äijä ku sentäs on jonkumoinen hyöryllinen osa tätä yhteiskuntaa, ku sillä on työpaikka mihinä kulukia, toisin ku meikälääsellä.

Tultiin porukoille perjantaina ja Isojoen ilimastosta Sisu imi itteensä sen verta jotaki häjyllisyyttä, että se rupes ryömihin ihan tosissaan. Eli jos se viä maanantaina otti semmosia puolivahingos onnistuneita nytkähryksiä etiäppäin ni täs viikonlopun aikana Sisu oppi ihan tositarkotuksella mönkihin pieniä pätkiä esimerkiks jonku lelun peräs. Toistaseks se on viä riittäny, eli siis se lähistöllä olevien esineitten napsiminen. Varsinainen liikunnan ilon löytyminen antaa viä orottaa ittiänsä ja kun Sisu sen löytää, voiskahan se hihkasta mullekki jos mä löytääsin sen kans.

On tämä Isojoki vaan hieno paikka, tää on Urhoki ottanu ensimmääset kunnon ryömääsyt ja jopa ensiaskeleensa, ja oliskahan jopa ensimääset hampaatki tupsahtanu Urhon suuhun justiinsa tää. Ensimmääsistä pussailuusta ny puhumattakaa.

Mut katotaan vaan miten hienona paikkana mä tätä käpykylää pirän vähän päästä, ku Rami ei oo tää mun apuna ennenku taas torstaina. Kylä täs ny muuten seleviyrytään ihan hienosti porukoitten avulla ja sitä rataa, mutta vähä pelijättää ku toissayön Urho marisi käytännös kokonansa ja mä saatan olla hieman hätää ja väsymystä kärsimäs, jos Sisun monituisten yösyöntien lisäks mun täytyy viä Urhoo tyynnytellä läpi yön! Onneks se viimme yön nukku inajamatta, kai se oli niin näännyksis kun se eileen jätti päikkärit ottamatta ja pääsi viä ehtoosti vähä tyttökaverinsa kans temuahan.

Juhannuski olis tulos mutta mä uskottelen ittelleni, että ens viikonloppu on vaan yks viikonloppu muitten joukos, ja että se on vaan sattumaa että normaalia usiampi känniääliö pääsee hengestänsä nimenomaan ens viikonvaihtees. Se, että Sisu tos joku päivä vähä imeskeli velliä nokkamukista ku oli ilimeisesti ihan vaan vahinko ja hirvittävä erehrys joka ei tuu ikänä toistuun. No en mä siis tosiaankaa sen kaharenkymmenen millin vellihuikan perusteella viä kuvitellu, että siitä parin viikon sisällä elämä olis siinä mallis, että sitä vois jopa elämäksi kutsua ja että olis jotaki tsäänssejä lähtiä viihteelle, vaan kuvittelin, että eres jotain pientä etenemistä kohti Sisun tisseistä irtaantumista olis havaittavis, mut paskat. NIIN hieno paikka tää Isojoki ei ilimeisesti taira olla, että tää vauva oppis juomahan pullosta. Se pullosta juominen opitaan tää vasta joskus teini-iäs, joskaa pullos ei siinä vaihees oo mitää tuttelia. Sitä orotelles...


Mutta kyllä on taas hienoo olla KOTONA! Opinko mä ikänä kiintyyn mihkää muuhun paikkaan samalla lailla, vaikka mä siä muus paikas viettääsin loppuelämäni joka ikisen hetken?