Sain viimme viikolla kutsun valintakokeeseen, ku olin hakenu ammattikorkeeseen bioanalytiikkaa opiskeleen. Tänään oli se valintakoe ja pitemmittä puheitta todettakoot, että siitä ei kertyny juurikaa lapsenlapsille kerrottavaa. Koe oli kaksvaiheinen, ekas osas oli kaikenmoisia palikkatestiä sekä myös matemaattista ja kielellistä pähkäälyä ja tästä ekasta vaiheesta pääsi vain osa jatkaan psykologin haastatteluun. No meikälääsen valintakoepäivä oli paketis jo sen ekan osan jäläkeen, eli se siitä sitte.

Kokeen ruottinkielen osio tuntu aika vaikialta, ku olis pitäny 20 minuutis ratkoo 15 kysymykseen oikiat vastaukset. Kuten tuosta äkkiä pystyy laskehen, ni ei ihan hirveetä aikaa jää per tehtävä, etenki ku munki ruostuneella ruottilla olis tarttenu huomattavasti enempi aikaa että olis oikeen ajatuksella saanu ne tehtävärimpsut luettua ja viä ymmärrettyä.

No en silti tiä, oliko tuo ruotti kokeen kompastuskivi, vai oliko ne luonteenpiirteitä mittailevat testit sitä mieltä, että hoitoala ei vaan oo mun heiniä. Noin mulle kyllä vähä sanottiin työkkäriski, kun mä siä kävin ammatinvalintapsylokogin pakeilla. Ramihan oli heti sitä mieltä, että "no syksyllä haet uuresta", mutta ei mun luonne tästä muuksi muutu, eikä ruottintaitokaa varmaan ainakaa parane, niin että taitaa saada unohtaa koko homman.

Saa noista testituloksista viä josain vaihees kai kysyttyä palautetta, eli siitä vois saada vähä infoo, että mikä osa-alue tuos ny (pahiten) kusi. No tällä hetkellä ainaki tunnelma on semmonen, että vitut tällä luonteenlaadulla mua kukaa huoli ikänä mihkää!

Emmä ny sitte tiä mikä olis seuraava viritys. Millähän alalla sitä haluais seuraavaksi pettyä?