Lasten kasvattaminen ns. sukupuolineutraalisti on vissiin joku uus hullutus, eli karkeesti sanoen siinä pyritään kasvattaan muksua korostamatta liikaa lapsen sukupuolta, eli ei ruveta heti syntymästä asti tuuppaahan lasta mihkää muottihin sillä perusteella, että lapsi on joko poika taikka tyttö.

Kuulostaa varmaan ihan järkevältä noin, vai mitä? No juu, munki mielestä on ihan kivaa ettei lasta automaattisesti pueta tiettyihin väreihin taikka vaatekappaleisiin vaan sillä, että "tytöillä KUULUU olla pinkkejä rimpsessamekkoja" ja se puolestaan on perseestä, ettei kuritoonta pikkujamppaa pistetä aisoohin, koska "pojat on poikia" ja niin erelleen. Esimerkkiä vois luetella pitkän rimpsun, mutta lukijat taitaa vähemmälläki ymmärtää, mikä on idea.

Mutta entäs, ku toiset viee homman niin pitkälle, että ku vauva syntyy, sen sukupuolta ei kerrota kellekkää ja lapselle annetaan joku semmonen (lempi)nimi, mistä sukupuolta ei pysty päätteleen? Ja sitte esimerkiks naispuolinen myyjä kaupan kassalla ei oo kaupantäti vaan kaupan työntekijä ja sitä rataa? Muksun kaverit tarhas ei oo tyttöjä ja poikia vaan lapsia? Ja satukirjoista sensuroidaan kaikki tädit, sedät, tytöt ja pojat ja puhutaan vaan aikuisista ja lapsista?

Voi vittu oikeesti, aikuset ihimiset!!! Mun mielestä on ihan ok, että muksua kasvatetaan mieluummin sen luonteen ku sukupuolen eheroolla, mutta siinä kohtaa ku ruvetaan nussihin pilikkua siitä, että onko täti täti vai pelekästään ihiminen, ni siinä ei kyllä enää oo kyse lapsesta vaan jostain ihimeen ittensä ja oman neronleimauksensa korostamisesta.

Siinä ei taatusti kenenkää kasvatus mee puihin, jos eri sukupuolisista ihimisistä käytetään eri nimityksiä, jos nimitykset ei oo mitää halaveeraavia... homottelun ja huorittelun muksut taitaa muutenki oppia josain vaihees, vaikka vanhemmat kuinka opettas, että kyse on seksuaalivähemmistöistä ja maksullisista henkilöistä :P Jos ny luonto on homman suunnitellu niin, että sukupuolet ON erilaisia, niin fyysisesti ku sitä myöre henkisestikki, ni ei se paljoo oikase, jos kielletään poikien kutsumista pojiksi ja tyttöjen kutsumista tytöiksi.

Emmä sitä väitä, että poikiin olis automaattisesti asennettu joku autoilu-, jääkiekko- ja rähinägeeni, ja että tytöt olis luonnostansa viehtyneitä vaaleenpunasiin rettuihin, kotileikkeihin ja muuhun herttaseen. Tietenki ihimisen kasvatus ja muu elämänkokemus tekee jokaasesta semmosen ku on, ja varmaan tooodella moni toimii muksujensa kans eri lailla vähä sillä perusteella, että kun sinä oot poika ja sinä taas ookki tyttö.

Mä vaan meinaan, että eikö ny kaikkein tärkeintä olisi kasvattaa mukuloosta ylipäänsä fiksusti käyttäytyviä ihimisiä eikä nipottaa jostain täti-sanasta? Mut jos Veetipetteri tykkäis leikkiä barbeilla ja haluaas harrastaa ratsastusta, ni antais Veetipetterin teherä niin, eikä kilijahtaa, että "no se ny on ihan homojen hommaa" ja kostoks kiikuttaa penikkaa painimolskille, jotta sais vähä miehisen harrasteen mallia. Et ei opetettas mukuloolle mitää typeriä asenteita eikä aikusten mielihalut jyräis sitä, mitä lapsi ehkä ihan itte haluaas olla. Tommonen liiallinen muka-sukupuolineutraaliuski ku hankkii jo olla sitä, että siinä vaan aikunen tuputtaa muksulle jotain omaa paatostansa.

Kohtuus kaikes, sanon mä. Ku mennään oikeen ääripäähän, ni siinä valitettavan usein tuntuu järki unohtuvan vallan ja asia ei enää palavele tarkotustansa vaan siitä tulee joku ihimeellinen oman ittensä esiintuomisen konsti. Nii, ja kyllä tätiki olis setä jos sill'olis munat!

Aiheesta tuli kummasti mieleen Urhon kaksvuotissynttärit. Pisti vähä hymyilyttään, ku kattelin Urhon saamaa lahajavalikoimaa: Tietokone, lentokone (kauko-ohjaimella), pari kolome erimoista kuorma-autoo, Legopaketti, johon sisälty myös auto, leikkijuna... Olisko kunnon sukupuolihifisteliä tuos kohtaa kirkunu hyväntahtosille sukulaasille, että mitä te ootte tommosia pelekkiä poikien... eikäku siis pippelillä varustettujen lasten härveleitä tänne tuonu? :D

Emmä oikeen usko että Urho tuosta pilalle menee, vaikka sen lelut onki aika pitkälti ns. poikamaisia. Olis sillä tua kattava valikoima kaikkia pehemoelukoitaki, pari kissaa ja ilimielävä pikkuveliki, mitä sais paijailla jos siltä tuntuu, mutta ei tuolla kaksvuotiaalla klopilla tunnu olevan mitää erikoisen kovaa hoivaviettiä. Leikkiuunilla ja keittiötarvikkeitten leluversioolla ei oo leikitty kuukausiin. Niin että prääsäkkööt ny koneittensa kans ja antaa vouhottajien olla sitä mieltä, että Urhon mielileikit on ainoostaan sen tulosta, että sille on syntymästä asti tuputettu tietynmoista kampetta. Ehkä se on osatotuus, mutta oikeesti: ENTÄ SITTE?!