Jos ny heti kättelys sovittas, että kun mä alaan kiriottaan hyvistä asioosta, ni se ei sitte oo mitää hehkutusta, vaan mä ihan latteesti vaan toteen ne asiat. Ja sovitaan, että ne asiat ei oikeestaan oo eres hyviä, vaan... no, vaikka vähempi huonoja. Täm'on niinku varokeino sille, että ku aina menee perseelleen jos meen jostaki positiivisesta asiasta riemuitteen. Et täs ei oo ollenkaa semmosesta kyse, vaan ihan tavanomasesta, neutraalista juttujen kertoolusta iliman mitää hötkyilyä.

Eikä vara venettä kaara, ni alotetaan enste asiasta, joka on oikeesti vähä puosta. Eikä niin vähäkää. Jos sitte sen tympiän asian jäläkeen tuleva ei-niin-tympiäki vaikuttas vähemmän kivalta jutulta.

Mut asiaan, siihen vittumaiseen. On se vaan niin mahtavaa, että ku unikoulun avulla saatiin Sisu lakkaahan tissinsyönti öisin, ni ei se silti lopettanu Sisun heräilyä keskellä yötä. Ny vaan sen nukuttaminen uuresta on perkeleen paljo vaikiampaa ku ei viitti enää turvautua siihen konstiin, mikä takuuvarmalla toimis, meinaan tisseihin. On jotenki silikkaa vittuilua elämän taholta, että ku unikoulu on saatu päätökseen, ni sen jäläkeen kakara rupiaa oikeen reheristi valavottaan, mitä se ei ennen teheny käytännös ollenkaa. Mä en siis laske valavottamiseksi sitä, että muksu herää yöllä X kertaa ja sammahtaa hetikohta ku saa tissinpäähän kii.

Täs on ny jotain viikon verran Sisu heränny joka jeesuksen yö joskus klo 2-4 haarukas ja möyrästäny enempi tai vähempi. Yks yö sen kans saatiin painia meleki kaks tuntia, kun taas jonain yönä tuurilla riittää se, että poikaa käy vähä taputtelemas persuksille. Parina viimme yönä oon ottanu Sisun viereen nukkuhun ja siirtäny takasi omaan sänkyynsä, kun jätkä viimmein on simahtanu. Paitti että viimme yönä simahrin ittekki, niin että varmaan tätä menoo Sisu oppii vallan vaatihin pääsyä äiren ja iskän välihin ja viihtyy siä nukkumas noin viis(kytä)vuotiaaksi perkele.


Niin että täysin katkotta nukuttu yö antaa viä orottaa ittiänsä, vaikkei enää öisin imettää tarttekkaa. Haukotus!

Ja ny tulee se asia, mitä mä en siis suinkaa hehkuta enkä muutenkaa meinaa mitenkää korostaa, vaan ihan sivulausees huomautan ja jos täs kiriotukses olis ääni, ni se ei tietenkää olisi mitenkää intoo piukees vaan jatkettas samalla kyrpiintyneellä jäkätyksellä millä tää kiriotus alakoki.

Eli jos oon päässy yöimetyksistä jo erohon, ni voi olla että lähiaikoina pääsen erohon imettämisestä myös päiväsaikaan. Meinasin pistää tohon huutomerkin, mut koitan kätkee innostukseni ja käytän pistettä. Pitäskähän viä lisätä sulukumerkitki, vai meneekähän se jo yliyrittämiseksi?

Tai no, mä tein jo periaatepäätöksen, että noin kuukauren päästä mä lopetan imetyksen vaikka väkisin kelepas pullo eli ei, vaikka tulis sitte minkämoinen sadan vuoden itkupotkuraivari. Mä en vaan jaksa enää. Oon ny onnistunu karsiin imetykset kahteen kertaan per päivä (aamulla tyhyjätään toinen ja ehtoolla toinen hinkki) ja se tuos ny on eniten huolettanu, että saako poika tarpeeksi juomista ja kalsiumia, kun on niin jukuripää ettei pullo kelepaa ku ihan ääreisharvoin ja silloonki nihkeesti. Ja ny tulee se kohta, misä mä pirän erityisen matalaa profiilia: se pullo onki täs ny parina päivänä yhtäkkiä taas kelevannu. (Kattokaa ny, ei mitää huutomerkkiä tuoskaa! Oho eiku.) Ja tänään jätkä teki ihan henkilökohtasen pullostaryystämisennätyksensä ja vieläpä nukkuhun mennesänsä, vaikka mä oon vasta parina iltana koittanu, että annan ns. iltatissin jo vähä aikasemmin ku vasta yöunille mennes. Tänään sitte Sisu ryysti maitoo pullosta 120 milliä ja nukahti siihen. Ei huutomerkkiä viäkää.

Mut kävi ton pullon kans ny ihan kuinka vaan, että vaikka tää mun hehkuttamattomuuski kostautuus, ni mähän sen imetyksen lopetan ja PISTE (ei huutomerkkiä). Mä tuos yks päivä jouruun rintapumpulla vähä tyhyjäähän toista meloonia ku se rupes olehen vähä liikaki täysi ja ei ristus mitä kusilientä seki "maito" oli! Hailukkaa ku jähälähtäny tiskivesi. Makua en sentäs testannu, mutta jotenki epäälen, että eikähän senki liemen parhaimmat terveysvaikutukset oo jo nähty, niin että aikansa kutaki ja koitan ruuvailla maitohanoja kii pikkuhilijaa.

Ja lopuksi palataan viä takasi vanahaan kunnon jäkätykseen, ni ehkei kukaa huomaa, että täs kiriotuksen keskellä oli jotain vähä vähemmän pottuuntunutta tekstiä. Täs tissinsyönnin minimoimisen ohella tää pyörii toinenki Sisun ruokkimiseen liittyvä prokkis ja se on kyllä kans yks oikeen AAARGH ja RÄYH! Meinaan Sisu on osottautunu samanmoiseksi sihtikurkuksi ku Urhoki aikanaan, eli jos ruuas on pieniki kikkare, ni yööööööks hyi ja kauhia kakistelu, ja yhtäkää lusikallista enempää ette muute sitte yritäkkää tuputtuu mulle tuota! Monta huutomerkkiä!!!

Koitan lohorutella itteeni ajatuksella, että vaikka siinä kauvan kestiki, ni kyllä Urhoki lopulta rupes syömähän muutaki ku pikkuvauvojen purkkimömmöjä, mutta siltiki välis riepoo niin saatanasti... Ja katotaan vaan ni siinäki suhtees käy ku Urholla, että just ku joku vähä kökkösempi sapuska rupeis menehen ni sitte tulee lisää hampaita ja poika suunnilleen unohtaa, mitä kiinteitten ruokien syönti tarkottaa ja ku hampaat lakkaa vaivaamasta, ni saa alottaa sen klönttiruokaan totuttelun aiva aluusta!

Mut ihan loppuhun viä pieni siivu tekstiä Urhostaki. Ehkä siitäki viä joskus sisäsiisti tulee. Se ihan itte pyysi tänään päästä pöntölle ku iski paskahätä! Tosin se oli jo keriinny pusertaan pienen napin, no siihen se varmaan oli havahtunukki että hei nyt vissiin kuuluis käydä tuuttaamas loppu jööti hyyskähän?! Mä istutin innoissani pojan pöntölle ja jätin sinne äheltään. Nuo oman kehon tuotteet on ny jotenki tosi mielenkiintosia ni hirveen tarkkaan pitää raportoira millasta matskua pukkaa (ja isukki on tietenki opettanu kaikki tarvittavat termit). Niinpä tänään vessasta kuulu selonteko: "Tuli IIISO kakka! Jeesus... Ainaki pierua!" Orotan innolla, kun Urho taas joskus palajaa päiväkotihin, että yllättääkö se tarhakaverit ja -tädit pitämällä luennon pottaan ilimestyneistä tuotteista, sitte pierasemalla kovaan ääneen ja nauraa räkättää päälle, plus tehostaa tarinaa viä puhisemalla, että "Voi Jeesus!"