Mua aina arveluttaa ruveta hehkuttahan, eres varovaa, jos jotaki hienoo tapahtuu tai on tapahtumaisillaan ku yleensä se aina, joka perkeleen kerta kostautuu. Enkä mä ikänä opi, vaan hehkutan heti ens kerralla uurestansa!

Mutta nyt, nyt on ihan pakko (niinku aina)! Meinaan meillä tapahtu ihime parisen päivää sitte: Sisu rupes juomahan tuttipullosta!!! Tai no mä en uskalla viä sanoo, että se "rupes", sanotaan paremminki niin, että parisen päivää sitte Sisu saatiin juomaan pullosta kolome kertaa pienen määrän ja sen jäläkeen joka päivä on koitettu, menestys on vaihrellu mutta pientä noususuuntaa tuos on havaittavis. Tänään mä syötin Sisulle maitoo pullosta Cittarin kassajonos! Vaikka messis oli kaks jo hieman levottomasti liikehtivää ipanaa, kärryt piukas ostoksia ja mun piti ne maksaa koska mä olin tällä kertaa meirän perheestä se, jolla oli vähemmän perse auki ja joka suunnasta tuntu tunkevan kärttyystä mummua aiva iholle, mä tunsin olevani VAPAA! Ainaki vähä, en uskalla ny huikennella tai käy niinku yleensä.

Mä en oikeestaan eres tajua, miten se pullo nyt sitte yhtäkkiä kelepaski meirän tarkkasuiselle poijalle. Pari kuukautta sitte neuvolas meinattiin, että jos ja kun koitetaan Sisulle opettaa jonku juomavälineen käyttöö, ni parempi sen olis olla nokkamuki ku tuttipullo ja niin me aateltiin ittekki, että ruvetaan sitä nokkamukia koittahan, ku ei kerta siitä tuttipullon kans sättäämisestä vaan tullu hevon vittuakaa.

No muttaku pari kuukautta veivattiin eri merkkisten ja mallisten nokkamukien kans eikä se homma eristyny sitte (maito)tippaakaa, ni aateltiin tuolta Isojoelta kotiutues, että koitetaan ny viä läpi taas joka ikinen härveli, puteli ja himmeli, ku meillä ei Isojoella ollu mukana ku yks nokkamuki, ja sen kans ei ainakaa syömisestä tullu yhtää mitää. Kotona sitte Rami koitti enste tuttipulloo A, no ei kelevannu, olipa ylläri. Sitte se koitti tuttipulloo B ja mitä helevettiä, sehän JUO siitä, ei voi olla totta, ny kukaa ei saatana hengitäkkää tai tulee turpaan!!!

Katotaan vaan ku ens maanantaina olis seuraava neuvola, mitä siä meinataan ku kerrotaan, että Sisu muute rupes juomaan tuttipullosta ja että me ihan aateltiin, että seuraava päämäärä on saada jätkä juomaan siitä ihan vallan, että mä pääsisin viimmein tästä tissiorjuudesta! Ykski inahrus jostain suosituksista ni mä sanon, että mun mielestä olis koko perheen näkökulumasta terveellisempää ja suositeltavampaa, että perheen äitillä pysyys pää kasas, niinku tuolta sisätiloosta.

Lisäks jonku aikaa jo ollaan pähkäälty, että Sisulle olis jonkumoinen unikoulu paikallaan ku sillä ei tunnu olevan meininkiäkää lopettaa omatoimisesti yösyömisiä, joita siis on yön aikana viimme aikoona ollu 1-3 kpl per yö, ja ainaki tommoset kolomen syötön yöt ottaa mua nuppiin niin saakelisti. Ehkä sitä pystyys ne Sisun heräilyt kuittaahan muullaki ku tissillä, mutta ku on niin jeesuksen väsyksis ja pökkyräs, ni ei hirveesti jaksais ruveta urheileen vaan tekee niinku helepointa on.

No, ens yö on sitte ensimmäänen yö unikoulutusta. Koitetaan niin, että mä meen vierashuoneeseen nukkuhun ja Rami koittaa seleviytyä Sisun mellastamisista. Tämä sen takia, että jos mä ny meen maitokannuineni Sisua hyssytteleen, ni sehän ottas sen silikkana vittuiluna.

Kuulostaa jotenki ihanalta päästä yksinään nukkuun, mutta tiä sitte, onko siitä paljookaa iloo, ku muksun rääkynä kuuluu sinne kumminki ja taatusti siihen herää myös Urho, ja mun tehtävä on tarvittaes huolehtia Urhon rauhottelusta. Plus tietysti mun täytyy olla menos mukana ainaki sen verta, että Rami pääsee omien sanojensa mukaan käymään välis "vessas" (luetaan: "hermosavuulla").

Katotaan siis miten käy! Urho unikoulutettiin kun se oli 11 kuukautta vanaha, se neljä yötä enemmän tai vähemmän möyrästi mutta viirennestä alakaen se rupes nukkuhun kokonaisia öitä. Tavallaan mun tekis mieli uskoo, että ku Sisu muutenki on tommonen leppoosa möllikkä, ni se ottas ton unikoulunki suht iisisti, mutta toisaalta taas kun sille tuo tissinsyöminen on ollu niin tärkiää, ni voi olla että Sisu meinaaki, että mähän en saavutetuista eduista tingi jumalauta. Mut toisaalta: ku Urho oli samas myllytykses, mä aattelin että kun se oli muutenki harrastanu välis kauheita yömessuamisia ni se huutais noin sata yötä läpeensä, mutta lopulta unikoulu puri yllättävän nätisti.

Toivotaan siis maharollisimman vähäporuusia öitä seuraavan n. viikon ajaksi, tai minkä ajan tuo unikoulu ny sitte ottaaki! Ja se vähäporuusuus koskee siis koko perhettä...

Lopuuksi on aiva pakko sanoo, että tuos ku Sisu yhtäkkiä pääsi ainaki orastavasti pullon makuhun, ni johan sitä jonkumoinen pullonkuva alako ittelläki kiiluhun silimis. Mulla on vaan niin järkyttävä aukko tua viihre-elämäosastolla, tai elämäosastolla ylipäänsä, että sitä tarttis kohta jollaki päästä vähä tukkihin, ennenku siitä reijästä valuu viimesekki voimat vallan pihalle.