Ja rintsikkavarustuksesta itte rintavarustukseen. Kävin tänään äkkipäätä tissiliiviostoksilla. Aattelin luottaa Lindexin tuotteisiin, sieltä mä ennemminki oon löytäny kohtuullisen hyvin ittelleni ihan kelevollisen näkösiä ja etenki hintasia alusrettuja. Sovituskopis kirosin mielesäni, että kehtaako näitä saatanan lättyjä eres tisseiksi enää sanoo! Oli se niin helevetin kumma, että vaikka lunttasin kokonumeron yksistä sopivista ja samasta kaupasta ostetuista liiviistä, ni samankokoset ei sopinu sitte millää. Ympärysmitta olis ollu ihan ok, mutta muuten joko liivit lerpatti omituisesti tai sitte tissit pursuili jostain ulos, tai sitte lopputulos näytti ihan yhtä alakuloselta ku jos ei mitää liivejä olisi ollukkaa. Tai sitte liivit veti tissit kohti kainaloita, hei haloo kuka semmosta toivoo rintsikoiltansa häh?! Tuli mieleen niinku rukoilijasirkan silimät, ks. kuvalinkki.
Kokeilin vähä eri ympärysmitta- ja kuppikokovariaatioitaki kunnes oli vaan myönnettävä, ettei viä tänäänKÄÄ oo se päivä, että mä saisin hävittää ne imetysliivit. Vittu! Kävääsin viä KappAhlis. Sen tarjonta oli aika ankeen näköstä ja tottakai just ne ankeista ankeimmat oli ne, jokka edes välttävästi kelepas ja pitkin hampain ne kiikutin kassalle. En muuten olisi huolinu, mutta ei ne maksanu ku inan vajaa kympin ni aattelin että olokoot saatana.
No, siinä epätoivosena sovituskopis kiemurrelles sai huomata sen, että minkä oon tisseis menettäny, ni se on perseeseen varastoitunu! Jiihaa! Ihanku en jo muuten tarpeeks vihaisi tätä vartalon irvikuvaa. Mut mitäpä väliä, ku mun sosiaalinen-, viihde- ja avioelämä on korvautunu perhe-elämällä. On hyvä puskee täs suos sotanorsun vimmalla etiäppäin ku on ulukoset puitteet kohorillansa.
Kommentit