Jotaki pientä edistyksen tynkää on tapahtunu ja Sisun touhus alakaa olla merkkiä siitä, että yökukkumiset vois joskus viä muuttua yönukkumisiksi. En tiä oliskahan sen korvat viimmeinki tervehtymäs. Samalla nuitten nukuttamisten kans on käyty varsinaista Luupää vs. Pässinpää -vääntöö, et enää ei anneta nukahtaa sylihin vaan sänkyyn. Täs justiin kävi niin ihimeellinen mäihä että Sisun iltamessu ei kestäny kymmentäkää minuuttia ja lopulta se uuvahti ittekseen naamallensa, eikä noussu märäjähän mun perähän vaikka mä hiiviskelin pois koko kammarista.

Perus pessimistiseen tapaani kuitenki pelekään, että vaikka viimme yön Sisu nukku heräilemäti, ni ens yönä se varmaan kostaa meuhkaamalla pari kolome tuntia. Jos se erellinen Sisun hyvä yö oli mulle huono yö, ni ei tuo viimme yökää ny mun kannalta ollu aiva ensiluokkaanen.

Olin nimittäin taas pikkusen nauttimas virvokkehia muutaman kaverin kans ja vaikka kotiuruun jo suht aikasin, ni eihän sitä ny jurripäissänsä nukkuminen oo mitää erikoisen virkistävää, ei vaikka sais kerranki maata puo homees yhyreksään asti tavallisen puoli seittemän sijaan. Ja sitte viä ku on nokka ihan helevetin tukos, ääni kähiänä ja toinen poskiontelo tuntuu vähä ylipaineistetulta, ni ei se nukkumakokemusta mitenkää teheny paremmaksi. Nuo äsken mainitut räkätautioireet oli syynä siihen, että lähärin baarista jo yhyreltä pois.


Blaah, ei ny oikeen irtoo tän mehukkaampaa tekstiä, ku on niin sanotusti vähä mehut pois. Näköjään, vaikka fyysisesti oonki hereillä, henkinen puoli on silti ihan simahtanu. Mä en ny jaksa muuta ku ankeistella tätä oikiaa poskeeni ja sen tykyttelyä, kun ties mikkä räkämätämäskit velloo tua onteloos. Mä koitan selevitä keskiviikkoon ja Maskuun asti, jos kävis sitte siä tutkituttamas nuo naamaröörit ettei tarttisi kallisarvosta Isojoellaoloaikaansa haaskata lähtemällä tavotteleen lääkäriä jostain 50 kilsan päästä. Mutta ehkä täytyy taipua, jos pian alakaa tuntua siltä että pelekkä sisäänhengitys jo halakasee pään.