Ei pirä luulla, että mun elämäs olis tapahtunu mitää nytkährystä mihkää suuntaan, varsinkaa eteenpäin. Kaikki polokee ihan paikallaan, ja kai pitäs ainaki siitä olla ilonen, ettei kuitenkaa mikää oo menny yhtäkkiä huonommaksi.

Vaan yks on mikä, tai pikemminki kuka, ei pysy paikoollansa sitte millää: nimittäin Sisu. Se otti eileen elämänsä ensimmääset kävelyaskeleet pitämättä mistää tuesta kiinni! Ja ikäähän on siis 10,5 kk. Olihan tuo ny jo aika kauvan taapertanu menehen pitäen aina jostaki kii, mutta jokusia päiviä sitte jätkä uskaltautu päästään irti ja seisoon lyhkäsiä aikoja (eli just niin kauvan ku vaan pysyy pystys) ja eileen Sisu keksi, että voihan täs koittaa koipiansakki liikutella iliman, että pitää käsin mistää kii! Tasapainoo vaan täs vaihees riittää ainoostaan yhteen askeleeseen ja sitte on jo otettava taas kii jostain tai sukellettava rähämällensä, mutta kävelyä s'on lyhkäsenmatkan kävelyki!

Toinen juttu, mikä sai mut melekeen pistään ripaskaksi onnesta, on se ku Sisu on viimme päivinä myös suostunu syömään vähä kokkareisempiaki ruokia!!! Mä jo aattelin, että eikö se touhu vaan onnistu kunnolla ku ei hampaitakaa oo vasta kun se kaks, ja neki vierekkäin eikä suinkaa vastakkain, mutta ilimeisesti Hra Hienosuu (nro 2) on alakanu vähitellen tottua siihen, että ruoka voi olla muunkimoista ku silikinsiliää liejua.

Kylä ny kelepaa taas! Nimittäin lähtiä viikonloppuna viihteelle. Ollaan ämmäporukalla jo varmaan kesästä asti suunniteltu tyttöjen mökkireissua (joo siis ämmät muuttuu siä mökillä uuresta tytöiksi) ja viimmein orotettu päivä koittaa tulevana lauvantaina! Kävin tänään lunastelemas kaupasta vähä virvoitusjuomia ja musta tuntu ensinnäki ihan hoopolta palloilla siiderihyllyn tykönä keskellä viikkoo ja viä vauva ostoskärryjen kyyttis ja toiseks oli sellanen olo ku olisin elämäni ensimmäästä kertaa menos ryyp... eiku siis viettähän rentoo lauvantai-iltaa kavereitten kans. Pari erellistä viihrepläjäystä on paljastanu, että jostain syystä samat siiderit mikkä mulle maistu joskus aikaan ennen muksuja, maistuuki nykyään ihan paskalta. Niinpä oli vähä vaikeuksia arpoo, että mikähän ny mahtaas maistua kelevolliselle.

Mutta ku kaupan hyllyt notkuu jo kaikenmoista perkeleen joulukrääsää, voin kai luikauttaa tähän kohtaan laulun "Kolme yötä jouluun on!"