Harrastukset - nuo elämän pikku pers... henkireijät. Tai no miksei persereijätki, samalla lailla kyse on kuitenki pään tuuletuksesta, toises vaan ylä- ja toises alapään.

Mietiin tuos, että kun vapaa-aikaa ei käytännös juurikaa oo, ni vähiin on käyny myös asiat, joita ennen muinoin piti harrastuksinansa. Niinku esimerkiks kalastus, koskahan viimmeksi oon pirelly onkivapaa käsisäni? Ehkä viimme vuoden kesällä tyyliin yhtenä päivänä? Ramin porukoitten saaristomökillä en oo käyny kahteen vuoteen. Sienimettällä en oo käyny tänä syksynä ku pari hassua kertaa, mut se johtuu osittain siitäki, että meillä on kotona viä viimme- ja erellisvuotisiaki maronlakkia syömättä. Kirjoja en oo lukenu juuri ollenkaa, ku tykkäisin lukia pitkän pätkän yhtä soittoo. Sellaseen olis aikaa käytännös vaan sen jäläkeen, ku kakarat on menny maate, ja siinähän kävis niin, etten mä pääsisi ikänä nukkuhun varmaan ennen puolta yötä jos mä uppoisin kirjojen parihin ehtoisin!

Geokätköily oli aikansa hurahrus mutta eipä oo kauhiasti tullu niitäkää käytyä bongailemas. Ku muutettiin omaan tupahan, mulle rehattiin tänne Isojoelta piano, mutta en mä sitä juurikaa paukuta. Sattuneesta syystä en ihan viitti ruveta musisoimaan silloon ku kersat nukkuu ja jos ne on hereillä, ni arvakkaa saanko soittaa rauhas, ku omien sormien lisäksi näppäimmille hyökkää 1-4 tahamatassua lisää?!

Voikahan kissat laskia harrastukseksi? En mä kyllä laske lasten hoitookaa harrastamiseksi, eli en sitte tiä nuosta kissoostakaa. Siinä ne hengaa elämäs mukana ja niille sitte huolehritaan sapuskat kuppihin, lääkkeet nassuun ja paskakökkäreet pois hiekkaloorasta päivittäin - mun mielestä tuo on ihan tavallista kissanomistajan elämää eikä mitää harrastusta.

Mut asiasta kansantanssiin. Ihan oikeesti siis. Kun Sisu teki tuloonsa, mä loikkasin tua meirän tanhuporukoos tanssijoista kuoron puolelle, ku kuoros oli helepompi olla osallisena pallomahan kans. Ja ku pallomahan asukas ulostautu, oli myös helepompi pysyä kärryillä laulu- ku tanssitouhuis, ku oli iso konserttiki tulos ja sitä rataa. No, kesän mä pähkäälin että kummasko mä ny sitte jatkan tänä syksynä? Päätin jatkaa kuoron puolella, vaikka tanssiminenki olis ollu varmaan mukavaa. Moniko lukija huomaa täs kohtaa ajattelevansa, että tuohan ny on sama ku olis vaihtanu vuotavat kumpparit rikkinääseen sateenvarjoon? :D

No, kansanmusavihaajat olokoot mitä mieltä hyvänsä, mutta en mä sitä mielipirettä täs ollukkaa tierustelemas sen kummemmin. Musta ittestä vaan on aina tua tanssiosastolla tuntunu vähä siltä, että kun siä useimmat on tanssinu lapsesta asti ja mä hyökkäsin ihan nollatasolta mukahan aikusena, ni mulle on ollu varmaan puolta vaikiampaa oppia kaikki askeleet, kuviot ja koukerot. Siinä tuntee välis vaan jäävänsä muitten jalakoohin, ku toiset kohta jo osaa ja mun täytyy kysyä sata kertaa, että niin kuinka tuo ny menikää. Mut laulaa mä osaan ja tarvittaes pystyn harjotteleen kotonaki, kun on nuotit mistä kattoo. Muksut vaan ei aina arvosta mun hoilotuksia, vaan ne pukkaa puhujeta poruhun. On se ny kumma, että joku Ukko Nooa kelepaa mutta ku rupiaa tuleen jotaki Liiri liiri leijaa ni kersat on naamat väärinpäin ja alahuulet väpäjää!

Mut joo, tuo kuoro on ny tällä hetkellä ehkä ainut säännöllinen harrastus, paitsi että just tietenki tänään jää harjotukset välistä ku kurkku on kipiä ku perkeles.

Polokupyöräälyä mä vähä koitan palauttaa harrastusten joukkoon, tai liikkumista ylipäänsäkki. Tuos kerkis välis vierähtää kolome vuotta ilman, että pitelinkää fillaria!!! Ihan kauhiasti täs ei ehkä enää oo kelevollisia munamankelikeliä jäljellä tälle syksyä, mut mä koitan sitte käydä edes vähä köpöttelemäs ulukona, lastenrattaitten kera eli iliman.

Ja tottakai harrastukseksi lasken myös tän ylettömän tietokoneen nakuttamisen! Vai mikä ny sitte on harrastamista ja mikä ihan normaalia, elämiseen kuuluvaa touhua? Jos mä kyselen kaverien kuulumisia Facebookis ja lueskelen uutisia sanomalehtien jne sivuilta, se ei varmaan oo harrastus kun ei mun mielestä sekää oo, jos mä katton ne uutiset telekkarista taikka soitan kaverille puhelimella. Se sitte taas menee varmaan harrastamisen puolelle, ku pitää plokia (ja lukee niitä), pelaa jotain nippelipelejä ja tuhteeraa jotain yhyristystoimintaan liittyviä asioita (niin, onhan parin yhyristyksen hallitukseen kuuluminenki osa mun harrastuselämää).

Sitte uusin hullutus, nimittäin kirpparien kiertely ja tiettyjen astiootten keräily! Tuosta mä vähä kiriottelinki aikasemmin tää. Mistä tuliki mieleen, että mun oma viikon kestäny myyntirupiama tuotti voittoo reippaan kolomekymppiä... eli en ny voinu sanoo kauhiasti rikastuneeni, mutta pääsinpä ny eres muutamasta tavarasta erohon. Meinaan ottaa uuren yrityksen joskus myöhemmin ja pitemmäksi aikaa, ku hyvääsesti jäi viä myymistä...

Mutta muuten kirppareilla / antiikkiliikkeis haahuilu saa jatkoo toivottavasti viikonvaihtees, ku porukat on tulos meille. Äiti kans tykkää käydä kippoja kattelemas tuommosis liikkeis ni enkähän mä sen saa aika heleposti mukahani käymäs paikas, paris jos vaikka äijät kerkiääs harrastaan vähä lapsenvahtimista sillä aikaa.

Mitähän mä harrastaisin, jos mulla olis määrättömästi ylimäärästä aikaa? Tai eres yhtää ylimäärästä aikaa? Varmaan lukisin niitä kirjoja, käppäilisin kamera kouras pitkin mettiä, väsäisin jotain käsitöitä neulomalla, soittelisin pianoo ja kävisin niitä geokätköjä ratsaamas. Mut ehkä joskus toises elämäs, sitte ku muksut on vähä isompia.