Kyllä on elämä taas niin hienoo. Ensinnäki syyssateiren takia meleki koko Etelä-Pohojammaa on aiva uppeluksis ja toiseksi... Jaa? Niin mitäkö? Ei oikeestaan paljo mitää, samaa vanhaa paskaa vaan!

Eli otsikosta voi päätellä, että unikoulu ei oo ny täs(kää) vaihees saanu mitää mullistavaa aikaan. Tai no täs on ny viikon kulues ollu yks ehejä yö, mutta kaikkina muina herätyksiä on ollu yhyrestä ehkä kolomeen. Jokku ininät menee kyllä iliman toimenpiteitä, mutta vituttaa joka tapaukses herätä, jännittää että mitähän ny tapahtuu ja viä muksun vaikenemisenki jäläkeen jännittää, että uskaltaako täs jatkaa nukkumista, vai alakaako märäjäminen uuresta ku mä silimäni ummistan?

Tavallaan kyllä täs on hyvääki saatu aikaan. Mut viä olis vähä työsarkaa... Jos nuo Sisun yö-örinät on nykyään helepompi saada lakkaahan iliman, että jätkää ottaa syliin tai viereen nukahtaan, ni se on tietysti hieno homma. Mutta se varsinaanen nukkumaan pistäminen taas on nykyään saatanasti vaikiampaa ku sillon, ku jätkän sai vaan simauttaa syliin ja kantaa nukkuvana sänkyhyn. Välillä jätkä onnistuu niin jeesuksesti vastustahan kaikkia nukuttamiseen viittaaviaki yrityksiä, että hermot menee. Onneks ny ei sentäs ihan mitää tuntikausia kestä ton nukuttaminen, muuten olis hieman usko koetuksella tohon unikouluttamiseen.

Hetkeen on joka tapaukses varmaan ihan turhaa orottaa hyviä yöunia, ku molemmat muksut tuli kipiäksi. TAAS. Ei tuos häävisti keriinny erellinenkää räkätauti talttua. Oltiin viikonloppu anoppilas ja poijat oikeen pisti parastansa eileen ehtoolla, ku iltapalan syömisen sijaan molemmat oikeen ulisi ja kiliju. Anoppi kysy, että "onko teillä joka ilta tällaista?" Mä yritin (ja taatusti onnistuinki) näyttää maharollisimman kyrpiintynyttä ilimettä siinä toivos, että anoppi olis esimerkiks luvannu ottaa poijat yökylähän maharollisimman pian ja päästää mut ja Ramin johki hermoja lepuuttahan mutta mitää säälipisteitä ei herunu. Olipas tosiaanki kumma, kyllä mä vaan olisinki vaatinu semmosen kakshenkisen, kirkuvan paviaanilauman ittelleni hoitohon välittömästi sen iltapalaesityksen kuultuani...

Plääh ja voi perse! Täs voi varmaan lähipäivät jännittää, kumpi on nopiempaa ohitte: ne Etelä-Pohojammaan tuluvat vai muksujen tänkertanen flunssa. Veikkaan kyllä jo etukäteen ensinnä mainittua, mutta kai sitä aina sopii toivoo...