Nyt mulla on taas kutakuinki kutiamattomat ja melko kivuttomat kädet. Rumat ne on ku mikkäki, etenki oikeen käden rystysis on niin ällöttävän näkösiä möykyröötä että hyi helevetti. Sitte just nuo kamalimmat "paiseet" on viä arkoja, mutta se semmonen non-stop kirvely ja kutina on onneks loppunu.

Jalakoihin tuo näppyhässäkkä tuli käsihin verrattuna vähä viiveellä, mutta onneks myös lievempänä. Eileen oli viä aika vittumaista kävellä, ku kantapäis ja varpais olevat rakkulat kaihersi, mutta tänään on ollu niirenki kans jo paljo helepompaa.

Kaiken kaikkiaan oikia silimäluomi ja vasen tissi tais olla ne alueet, mihinä EI ollu yhyren yhtä näppyä ja/tai muuta ihottumaa! Ihan hyvä saldo, vai? Viä tänäänki, oikeinki suihkun jäläkeen, kroppa oli liki kauttaaltansa ihimeellisen punasen marmorikuvion peittämä.

No, hienoo lähtiä huomenna Isojoelle viikonlopun viettoon tavallistaki kauniimpana! Voin asettua illan hämärtyes ulos tuvan nurkalle pönöttähän ni toimin kätevästi samalla karhun-, suren- ja muitten villipetojen pelättimenä.

Aah, Isojoelle! Erellisestä käynnistä onki jo menny hetki. On siä taas mummo ja pappa ihimeisänsä ku poijaat pääsee esitteleen kaikki uusimmat temppunsa. Sisuki osaa jo kävellä sen verta hyvin, että siä kävelemiseksi kehtaa sanoo! Lisäks Sisu osaa pari ihan hirveen tärkeetä juttua, eli se osaa taputtaa ja matkia yskimistä :D

Ja Urho ny on Urho. Meirän pieni kirjain-, numero- ja laulufakiiri :D Tänään ku kävin sen kans pesulla, se rupes yhtäkkiä lateleen ulukomuistista Herra Ylpön & Ihmisten kappaletta Mustat hevoset. Urho tuntee sen nimeltä "heppalaulu". Ei ne sanat tietenkää menny prikulleen oikein vaan hyvin karkeesti sinne päin ja välis oli jotaki ihan omiaki sössötyksiä, mutta huvittavinta, vai pitäskö sanoo pelottavinta on se, kuinka pitkiäki rimpsuja jää muksun mielehen ja sitte se vaan yhtäkkiä päräyttää ne muistamansa sanat suustansa ku sitä vähiten orottaa. Kai se kohta yllättää päiväkodin porukat luettelemalla siä jonku kirosanaluettelon, jonka se painaa mieleensä just sillon ku mä ihan vahingos sellasen satun ilimoille ärjäseen (eli n. 100 kertaa päiväs)!

Mut täytyy mennä ny maate, tai olis kai täytyny mennä jo aikaa sitte, mutta ku ei osaa... Ei muuten, mutta täs on ny viä pikkunen riski olemas, että mä saan teherä Isojoen keikan iliman Ramia, jos se ny viä huomisen aamupäivän aikana päättää tulla kipiäksi. Ja se riski, että ens yönä saa taas vähintään kerran nousta ylähä Sisun jotaki pärährystä lievittähän, on huomattavasti suurempi. Mut täs ollaan vähä sillä ajatuksella ylähällä viä tähänki aikaan, että paskaako mä nukkuhun meen aikasin, vituiks mun yöunet menee joka tapaukses kuitenki!