Facebookis joku aika sitte näin linkin johki juttuun, mihkä oli koottu joitaki asioota, mitä moni vannoo ennen lastensa syntymää - ja mikkä sitte yleensä meneeki aiva toisella lailla ku on suunnitellu. Siinä oli muutamia ihan omaanki nilikkaan osuneita juttuja, mut toisaalta mä en ihan hirveitä orotuksia lataillu, ku osasin jo aika monesta jutusta aavistaa, että vituiks se menee kuitenki :D

No mä ny en enää eres muista, mitä kaikkia juttuja siinä oli, että miten tulevat vanhemmat oli suorastaan vannonu, et "ja meillähän sitten tehdään / EI tehdä niin, että..." joten mä aattelin, että mä listaan vähä vastaavaan tapaan muutamia juttuja, mitenkä mä kans kovaa tätä elämääni ja muksujen kans seleviytymistä suunnittelin ja kuinkas sitte kävikää oikeesti. 

Ensinnäki mä tietysti päätin, että lapsia ei muute teherä ennenku on opinnot hanskat ja työpaikka hommattuna. Ei tarvi varmaan sanoo, että tuo kohta on toteutunu vain puolittain. Oliskahan mulla viä ensimmäästäkää kakaraa tuloollansa, jos olisin jääny venttaahan vakituusta työtä? Tosin, jos olisin aavistanu, ettei sitä työtä (varsinkaa) lisääntymisen jäläkeen niin vain irtookkaa, olisin tietty voinu eres hetken aikaa käyttää aikaani työpaikan katteluun ennenku vilikutin ehkääsylle hellät jäähyvääset. 

Ku orotin Urhoo, olin "päättäny", että mä muute sitte synnytän sektiolla. Et mikää maailman mahti ei saa mua pusertaan muksua pihalle tuosta luonnon muovaamasta kivasta pikku käytävästä, ku sieltä ei kuitenkaa ne muksut sujahra pihalle niinku mistäki vesiliukumäjestä. No täs asias oli ihan hyväki, etten mä sitte kuitenkaa ruvennu mitää sektioo vaatihin väkipakolla, aiva turhaahan solis ollu. Vaikka Urhoo sai vääntää pihalle pitkään, hartaasti ja tunteella, ni kyllä sitä näin jäläkeenpäin aattelee, että menihän se ny niinki, etenki ku oma kroppa ei siinä kuitenkaa kärsiny sen kummempia vaurioota, jos ny ei raskausaikana kerrytettyjä läskiä lasketa. 

Niin ja ne raskausaikana kerrytetyt läskit johorattaaki lukijat sopivasti seuraavan uhoomisen äärelle! Mähän siis olin sitä mieltä, että mä en sitte yhtää meinaa vetää ruokaa kaksin käsin vaan sillä livulla, että "oon paksuna ja lihon muutenki", ja jos ny niin sattuus käymään että tulis ylimääräästä, ni tottakai mä laihrutan heti kaikki pois - ja imetyshän se kuluttaa kaloria jos mikä. No öö kuinkahan kävi? Kuopus täytti yks vee ja vasta äskettäin mä rupesin hankkiutuun erohon mun raskausaikoina kerätystä vararengaskokoelmasta :D

Ja sitte päästäänki hienosti aiheeseen imetys! Tietenki mä imetän muksuja puoli vuotta, en yhtää enempää enkä vähempää! No jos mä imetinki Urhoo noin 4 kk ja Sisua noin 8 kk, ni onhan se toki keskimäärin puoli vuotta? Jaa häh ei sitä muka lasketa vai?! 

Kestovaippojaki mä tietenki meinasin käyttää muksuulla. Ja Urholla käytinki joo, tosin ehkä noin kolome kertaa ja sitte meni hermot, ku ne falskas koko aika. Okei, oma laiskuus ja vittuuntuminen muutenki järkyttävään pyykkimäärään sai mut luopuun siitäki ympäristöteosta, mut se vaan johti toiseen ympäristötekoon eli kierrättämiseen, ku myin hankkimani kestovaipat halavalla kaverille. 

Mun piilevä Marttageeni koitti aktivoitua orotusaikana siinäki suhtees, että mä kuvittelin, että mä loihrin sitte vauvalle itte mitä maittavampia soseruokia ku opetellaan oikeen niinku syömähän. No sen geenin vaikutus taiski olla peittyvää laatua ja peitty muun muaas väsyn, laiskuuren ja mukavuurenhalun jalakoohin. Purkistahan ne vauvanruuat saa kaikista vähimmällä vaivalla. Plus että ku nois kiinteiren ruokien opettelus on tullu aina niin saatanasti hävikkiä, ni olis ollu jokseenki turhauttavaa väsätä kauhee läjä jotaki sössöö ja sitte ku sitä maistellaan, ni huomataan, että tänhän saa heittää helevettiin koko satsin ku ei kerta kelepaa niin millää. 

Oonko ulukoillu ja vaunutellu muksujen kans säännöllisesti? Oonko huolehtinu, että telekkari on auki vaan joskus ja jouluna, eikä sieltä muksuulle näytetä muuta lastenohojelmaa? Oonko teheny muksujen tarvike- ja vaatehankinnat pääosin kirpparilta? Askartelenko ihan vitusti ja keksinkö muutenki hirveen mielikuvituksellisia ja kehittäviä puuhia ja  leikkiä kakaroolle? Arvakkaa. 

Päätin myös joskus, että ku musta tulee äiti, ni mä en sitte oo semmonen, joka verhoo läskiperseen verkkareihin ja on muka liika kiireinen meikataksensa. Et mä aion äitiyrestä huolimatta ainaki yrittää olla myös naisen, enkä vaan äidin näkönen. Mettään meni! Ehkä just siks, ku mettään meni tää koko meirän perhe ku Turuusta pois muutettiin. Ja vaikka tietysti välis tulee ihan ruokakaupaski käytyä ja muutenki piipahrettua ihimisten ilimoolla, ni ei sitä jokasta kotoo poistumista varte yksinkertasesti kiinnosta ehostautua, eikä aina eres pukeutua siihen mikä olis kivan näköstä, vaan valinta osuu siihen, mikä on mukavinta, eli verkkareihin. Eikä sen niin väliä, vaikkei verkkarit olis ihan puhtaatkaa, eihän kaharen räkänenääsen rähämäkäpälän kans muutenkaa mikää rettu pysy puhtaana muutaku siinä tapaukses, että rettua säilöö ikuusesti kaapis. 

Tosta tuliki mieleen, että mulla kyllä on aika paljo vaatteita, joita mä tätä nykyä säilytänki kaapis ikuusesti: meinaan ne kaikki kuteet, jokka ei enää (ikinä) maharu mun päälle sekä kaikki bilevaatteet (myös ne harvat, jokka ehkä mahtuiski)! Kuvittelin kai ainaki, että bilevaatteille löytyys edes joskus käyttöö lasten syntymän jäläkeenki, mutta aika hilijasta on ollu. 

Mä myös aattelin, että kotiäirin elo on siitä hienoo, että ku ei tartte kuluttaa päiväänsä töis, ni sitä kerkiää sitte kotona tekehen vaikka mitä! Kerkiää siivoileen, leipohon ja hoitahan muutenki kaikenmoisia kodin pikku askareita. Juu! Ehkä sitä tosiaan kerkeiski, mutta ku ei perkele viitti. Aina välillä tietysti iskee joku innostus, että hei nymmä järjestän ton kaapin ku kakarat on päiväunilla, mut useimmiten ne päiväunet tulee käytettyä johki löhöilyyn mieluummin. 

Jep. Vuoden superäiti -mitali on varmaan jo postis tulos tähän osootteeseen.