Mä painotan heti alakuunsa, että mä puhun ny tavotteista enkä mistää uuren vuoden lupauksista. Tuommoset lupaukset ku menee yleensä päin persettä, ja vaikka varmaan mun tavotteiren kans käy samallai mutta kun ne on ollu "vaan tavotteita", ni sitte voi olla tyytyväinen, jos asiat on menny eres vähä sinne päin. Eri asia vaan on, että meneekö asiat sinne päinkää.

En oo viimme aikoona ollu elämääni niin tyytyväinen ku olis suotavaa, ja varmaan pääasias siksi, että mulla ei oo työtä, eikä riitä että oon työtön, vaan lisäks oon työtön LÄSKI. Eli päätavotteet tälle vuodelle onki löytää jotaki mielekästä tekemistä tähän tasapaksuun paska(vaippa)-arkeen ja laihtua X kiloo. 

En meinaa sen enempiä täs plokis vatvoo mun anti-läskiintymisen etenemistä tai etenemättömyyttä, enkä varsinkaa aseta ainakaa julukisesti mitää kilomäärää minkä mukamas kuvittelen karistavani, että jos ja kun mä oon tän vuoden lopuski viä sama tankero ku ny, ni ei kukaa ainakaa pääse irvistelehen, että vitut se mitää laihtunu oo. Mä voin nimittäin sitte uskotella kaikille, että enhän mä tavotellukkaa ku puolen kilon laihtumista, ja pääsin siinä tavottees niinki lähelle ku kaharen kilon päähän, et ei paha :D

Mut entäs tuo työ- taikka opiskelupuoli? Jotain tarttis keksiä jo tän kevään aikana, ku kesään mennes lakkaa ansiosidonnainen päivärahaki. Jotenki mä oon menettäny uskoni löytää ainakaa oman alan töitä ja jos mä jotain pääsisin opiskeleen, ni se ei kyllä tippaakaa tän mökkerön tulotasoo nosta, varmaanki päin vastoin, mutta olispa ainaki jotaki tekemistä. 

Joo joo, onhan täski tekemistä ku hyysää kakaroita kotona, mutta tätä plokia seuranneet sen jo tietää ja uuret lukijat voi muutamista vanahemmista tekstiistä sen varmistaa, että kotiäitiys on mun osalta jo pikkasen niinku nähty. En mä tiä vituttelisinko mä tätä kotona olooni yhtää näin lujaa jos mulla olis joku työpaikka, mihkä mä voisin palata sitte ku huvittaa. Mut tää et näköpiiris ei oo mitää muuta ku tätä samaa kökköö, tympäsee ihan saatanasti.

On siinäki varmaan oma tylysyytensä jos olis töis ja joutuus joka aamu nousta hävyttömän aikasin, sitte pitäs reirata ittensä ihimisen näköseksi samalla ku hoitaa muksujenki aamukarusellin, sitte päivä työmaalla ja ku tulee kotio, on viä liuta kotohommia rästis ja joka ehtooseen toivois tunteja lisää... Mut ainaki tuntis olevansa jotenki hyöryksi ja pääsevänsä vähä elämäs eteenpäin. Olis myös joskus mukava viettää päivisin aikaansa myös aikusten ihimisten paris (ellei ne satu olehen täys impesilliä), vaikka mistä sen tietää mistä rotankolosta mä ehkä jonain päivänä löyrän itteni työskentelemästä YKSIN. Ja tietenki rahaki kelepais, yllätys yllätys. 

Sitte jotain vähäpätösempiä sivutavotteita. Jaa mut ei mulla ollukkaa niitä? Koitan ruveta liikkumaan vähä enempi, mut se oikeestaan liityy jo tuohon laihtumistavotteeseen. Ja sitte tuo työn tai opiskelupaikan etsintä on jotenki koko aika mieles niin ettei sinne oikeen muuta maharukkaa. Tuo lause kuulostaa siltä, että ihanku mä ny kaiken hereilläoloaikani käyttääsin työhakemusten kiriotteluun ja eri opinahajojen tarjontaan tutustumiseen. No juu EN, vaan tarkotin sitä että mä vaan mielesäni vatvon tätä vituttavaa tilannetta niin paljo ettei tältä vitutukselta pysty oikeen muuta tekehenkää. 

Sillon ku mulla oli viä gradu kesken, näin jatkuvasti semmosia unia, misä kuppasin josaki koulus, myöhästelin luennoilta tai koulukyytistä, unohrin lukia kokeisiin tai muuten vain oli semmonen tunne, että ei vittu mä en tästä koulusta pääse varmaan ikänä pois. Tai sitte mä tajusin käyväni lukioo tai yläastetta uuresta ja ihimettelin, että mitä mä tää ny taas teen. Ku mä valamistuin, lakkasin näkemästä nuita unia, tai jos joskus näinki, tajusin josain vaihees, että hei ei mun oo mikää PAKKO enää käyrä tätä yläastetta/lukioo/yliopiston kurssia, mä oon suorittanu tän jo, lälläs lää!!! No ny oon taas ruvennu näkehen nuita koulupainajaisia. Niis on ny vaan ihan uus vivahre, nimittäin se, että mä haahuilen jonku koulun käytävillä ettimäs muka oikiaa luokkahuonetta tai luentosalia taikka sitte ettin jotain ilimotustaulua, misä on tenttituloksia ja josain vaihees muistan, että enhän mä oo eres opiskelemas täs koulus.

Niin et huisin mukavaa, ku ei eres öisin saa olla rauhas ajatuksiltansa, jos välillä saiski oikeen nukkua. Sisu sai joulun aikaan muutaman hampaan puskettua näkyville ja vähä yötki parani. Mä vaan orotan, että koskahan sitä omas olos huomais, että on muutamana yönä saanu nukkua ihan keskeytyksettä? Kai niitä kelevollisia yöunia tarttis tulla muutama putkeen, ni vaikutuski olis parempi. Viimme yönä sai poukkoilla sängystä ylähä molempien poikien märinöitten tähäre (ja sen aikaa minkä sain nukuttua, näin just jotain paskaa koulu-unta), joten olo on meleki ku koomapotilaalla, paitsi että mä en oo koomas vaan väen vängällä koitan kitkuttaa hereillä. 

Muksujen suhteen mä en oikeen osaa mitää tavotteita laittaa... Ei nuo kuitenkaa oo mitää semmosia "projekteja", ku täs on saanu huomata, että jokaselle asialle on sitte oma aikansa, joka koittaa sitte ku koittaa. Urho nykyään osaa välillä sanoo itte, koska pitää päästä hyyssihin. Sisu taas oppi juomahan nokkamukista joulukuus niin hyvin, ettei se tartte tuttipulloo enää ollenkaa. Kotikutoosia sapuskoja Sisu on vähä maistellu, menestys on ollu aika laimiaa mut jos Urhoki niitä oppi syömähän pitkällisen vääntämisen päälle ni eikähän Sisuki kans. Minkää Sisun pottatouhujen kans en jaksa päätäni viä hirveesti vaivata. Jos isoveliki vasta lähempänä kolomivuotispäiväänsä meinaa oppia kuivaksi, ni tuntuu jokseenki turhanpäiväseltä ruveta tuota yksvuotiasta istuttahan potalle... 

Sen verta voisin tietysti tavotella, että koitan viäki kiroolla vähemmän. Meinasin enste kiriottaa nuo sanat siinä järiestykses, että kiroolla viäki vähemmän, mutta siitähän olis saanu aiva väärän kuvan... Väittääkö joku, että sanajärjestyksellä ei oo väliä??! Tuo saratustavoote ei sitte koske kiriotettua tekstiä, ainakaa tää plokis :D Tää on kuitenki mun ihkaoma jäkätysten kaatopaikka, oikeen varsinaanen sanojen oksennussanko, joten sisältöki on sitte sen mukasta! Ja tätä ei (viä) mun kersat käy lukemas, niin että mä keskityn sensuroimaan (tai ainaki yrittään) painokelevottomuuksia lähinnä mun ääneen rääkästyistä lauseista. 

Näillä eväillä tähän vuoteen.