Tää vuodatus-palavelu oli taas vähä remontis, eli mä oon ihan hengis yhä ja kyse oli vaan tän plokin välikuolemasta. Ny pitääs toimia ainaki jollain lailla.

Toisaalta hyvä vaan ku oli ploki vähä saavuttamattomis, ku ei mulla mitää kiriotettavaa olsi ollukkaa! Ainua, mitä ny vois taivastella, on se ku Urho täytti tänään kolome :)

Emmä ny voivoottele taaskaa, että voi voi ku aika menee nopiaa, mutta sanonpahan vaan että kun tästä ny toiset kolome vuotta näin sujahtaa ni kohtahan tuo ensimmäänen mukula menee esikouluhun! Ja siitä vuoden päästä varmaan menee toinen. Omituista eikö ookki? Poijillahan on meleki kaks vuotta ikäeroo mutta tavallaan sitä eroo on vain vuosi.

Täs on ollukki taas yhtä synttärifestaria koko viikonloppu. Perjantaina Urho alotti juhulinnat jo päiväkodis. Siä Urho sai kortin ja tarroja, ja Urho tarjoili muille ipanoolle keksiä mitä mä olin aamulla pistäny Urholle mukahan. Ja Urho järjesti tietysti heti aamusta oman ohojelmanumeron, kun se ei oikeen halunnu käsittää, että ei niitä keksiä ny sentäs ennen aamupalaa ruveta syömähän (eikä varsinkaa anneta sitä keksipakettia kenenkää toisen haltuun) ja niinpä Urho ilahrutti läsnäolijoita (joita ei onneks ollu siinä vaihees aamua viä ihan koko päiväkodillista) kunnon itkupotkuraivarilla. Mut oli se siitä ehtoopäivää kohti vähä laantunu sentäs. 

Perjantaiehtoona porukat, mamma ja pappa tuli meille ja velipoikaki piipahti käymäs. Lauvantaina sitte taas Ramin porukat tuli kahavitteleen. Tää päivä eli Urhon varsinaanen syntymäpäivä oli pyhitetty rääppeitten syömiselle ja mä voisin ruumiinmuotoni perusteella esiintyä synttärijuhulien ilimapallona - ja taitaa tota ilimapuoltaki piisata ihan sopivasti pallon sisäpuolella, prööt!

Urho sai lahajaksi taas muun muas monenmoista pikkuautoo ja uutuutena tuli vähä askarteluvehkeitä, tarroja ja sen semmosta. Tänään otettiin näin kotiolois ensikosketus sormiväreihin (niitä on päiväkodis kyllä jo testailtu) ja mä aattelin, että jes, nyt jätkä saa näyttää oman luovan puolensa, kun sitä jo päiväkodis vähä vihijailtiin, että vois tuota poikaa vähä muutki jutut kiinnostaa ku kirijaimmet ja numerot. Mutta kun me vaan saatiin sormemme tuhuratuksi väripurkkihin, ni eikähän Urho kohta pyynny mua kiriottaan nimiä paperihin ja itte se piirrusti sormilla lyhkäsiä viivoja ja ne kaikki oli ykkösiä :D Opeta ny sitte luovuutta tommoselle. 

Mut eipä täs oikeestaan tän kummempaa, tää oli lähinnä testi että toimiiko tää ploki ja osaanko mä viä käyttää tätä, ku näyttää ainaki niin pirun erimoiselle ku ennen.