Nyt on taas luvas pientä Buzzador-tuluvaa. Jonku aikaa tuos oliki hilijasta mutta ny oon yhtaikaa mukana kolomes (!) kampanjas. Mut asia kerrallaan, eli tällä kertaa aiheena oli Möllerin Omega-3 Pikkukalat -kalaöljy- ja vitamiinivalamiste, mitä pääsin testaileen ja tällä kertaa ei ollu näytteitä jaettavaksi muuta oman pesueen kesken ja ny tarttis siitä sitte rustata plokihin vähä tositarinaa.

Täs enste vähä tuotetietoo (tarkemmin voi kattoo tuosta erellisestä linkistä): 

Möller Omega-3 Pikkukalat pähkinänkuoressa:
•     Sisältää elintärkeitä Omega-3-rasvahappoja (DHA+EPA) ja D3-vitamiinia.
•     Sopii koko perheelle.
•     Hedelmänmakuinen.
•     Pehmeän purtava ja helppo niellä.
•     Ei sisällä keinotekoisia väri- tai makeutusaineita.
•     Ei sisällä säilöntäaineita.
•     Sisältää ksylitolia ja sorbitolia

kuva1-normal.jpg

Et semmonen tuote. Olin enste vähä epäluulonen: voiko jonku kalaöljyvalamisteen (siis muunmoisen ku semmosen ison kapselin) saada maistuun muultaki ku märänneeltä kalalta? No pianhan se seleviäis. Aattelin, että muksuulle tämä varmaan uppois mainiosti. En mä niille kyllä ennemmin oo tavannu mitää Omega-3-lisiä tuputtaa, vaikkei se ehkä huonookaa tekisi. Sisu ny ei ainakaa oo viä oikeen oppinu tykkäähän kalasta, Urholle se sentäs kelepaa. Omista ruokailutottumuksista ny ei varmaan kehtaa eres ääneen mitää puhua, mut toisaalta mulle ei oo ongelma tarvittaes nieleskellä semmosia nyrkin kokosia kalaöljykapseleita, et jos nää pikkukalat on niitä helekutisti kalliimpia kaupas ni mä voin kyllä pysyä kapseleis ja syöttää muksuulle näitä pikkufisuja. 

Kun sain Buzzador-pakettini auki, testiryhymä oli tietysti hetikohta asialla: 

kuva2-normal.jpg

"Jaaha mitä nämä ny niinku on? Jotaki syömistäkö?"

kuva3-normal.jpg

"Kuule äiti ei millää pahalla, mut vähä paffille maistuu sun Mölleris."

No mistäpä Sisu yks vee oliskaa voinu hoksata, että sisin on tärkein. Niinpä ongittiin pikkukalaa esille:

 kuva5-normal.jpg

Tuo oranssi lätyskä Sisun hyppysis on siis se ns. pikkukala. Henkilökohtasesti mä orotin kyllä ehkä vähä viä enempiki kalamaisempaa ulukomuotoo, meinaan jos on haluttu sillä kalan muorolla teherä vaikutus tenaviin, mutta toki tuo Sisulle olis varmaan kelevannu minkä muotosena vaan, koska jätkä ei kauvaa arponu vaan tunki oranssin limanuljaskan naamariinsa ja hotalehti sen niin nopiaa ettei siinä keriinny kissaa sanoo.

Urho kolome vee taas ei ollu yhtä vakuuttunu pikkukalan herkullisuuresta, kuten ilimeestä voi päätellä:

kuva4-normal.jpg

Ja täs kohtaa Urho oli vasta närppässy kalasta jonku milli kertaa milli -kokosen murusen. Tais jo näppituntuma olla meirän ruokakriitikon mielestä epäilyttävä, tuo kala on meinaan aika öljynen kun sen ottaa paketista. 

Kauvan Urho kanniskeli kalaa käresänsä, vaikka mä mitenkä maanittelin, että pistä ny se jo suuhus. Kun pikkukalan muoto oli meleko kaukana kalasta, päätin kutsua tuotetta mieluummin "vitamiinikarkiksi", jos se olis kuulostanu houkuttelevammalta. Mut Urho se ei vaan meinannu saada kalaa uiskenteleen vattaan, vaan piteli sitä tiukasti näpeisänsä. Sisuhan tuon jo olis väkiste tullu nappaahan, ku oli niin hyvää:

kuva6-normal.jpg

Viimmein mä sain Urhon huijattua, ku otin kalan ittelleni ja sanoin, että mä syön tän pois, jos et sä syö. Johan käännähti poijan suupielet alahappäin ja kalaa vaarittiin multa takasi ja sitte se heilahti huiviin. 

Mitä mä itte kans tommosta kalaa maistelin, ni olihan se jotakuinki verrattavis vaikkapa nallekarkkiin, tosin koostumus ei ollu likikää yhtä sitkiä, eli ei tarvinnu pelijätä etteikö mukula sais sitä heleposti syötyä. Mun suus kyllä sen herelmän maunki läpi tunki ihan aavistus jotaki kalamaista, muttei ny niin lujaa, että se olis varsinaasesti häirinny. Voi se olla joku "lumevaikutuski", eli kun tietää että kysees on kalaöljyvalamiste, ni sen kalan maun mukamas maistaa väkisinki :D Eli en usko, että muksut tulis tosta urputtaan, että hyi ku pahaa - ellei sitte satu inhoohon herelmäkarkkeja.

Seuraavana päivänä tarjoiltiin tietysti uus kierros pikkukaloja. Sisu ahanehti taas omansa ku tyhyjää vaan, mutta Urho otti kalan vaan kätehensä ja tipautti laattiahan. Mä käskin ottaa VITAMIINIKARKIN talteen ja poika jäi katteleen Pikku Kakkosta pikkukala käres. Ku kala ei viä hetkenkää päästä ollu siitä kärestä mihkää häipyny, mä tulin taas uhkaileen, että mä syön sen sitte jos et sinä syö. No, Urhopa oliki sitä mieltä, että mä SAAN syörä sen. Niin mä sen sitte söinki ja Urho vaan hymyili ilosena!

Eli ei ollu ton isomman hepun mieleen. En usko, että maku oli pieles, vaan luultavasti näppi- ja suutuntuma. Poikahan ei oo tänä päivänäkää suostunu syömään esim. juustoo (ei rae- eikä tavallista) eikä keitettyä kananmunaa, se ei suostu eres koskeen niihin vaan heittää heti pois, jos niitä koittaa sille kätehen tunkia. Eli kaikki limanen ja lyllyvä joutaa auttamatta romukoppahan ton jätkän mielestä. Mut onneks se kuitenki syöö oikiaa kalaa.

Pikkukalat taitaa siis uira lähinnä Sisun nassuun. Täytyy vaan muistaa, että jättää ton tavanomaasen D-vitamiinipillerin antamatta ku kahares tommoses kalases on päivän D-vitamiinisetti. Kattoin että ainaki Länsikeskuksen Cittaris tuommonen paketti maksoo päälle 11e (sis. 45 kalaa) ja jonku perus Mölleripurkin (100 kpl, tosin annostus 2-3 päiväs) saa noin kympillä. Et jos ja KUN täytyys vähä kattoo mihkä rahojansa syytää, ni en mä aikusten tarpeisiin nuota Pikkukaloja shoppailisi, vaan niillä on ihan hyvä sumuttaa mukuloota, jos kokee että jäläkikasvu on Omega-kolomosten tarpees. Mut tietty jos kersat on yhtä epäilevääsiä ku meillä Urho, voi olla että pikkufisut päätyy silti aikusten suihin!

Mut juu, Sisu (ja sen äiti) kiittää ja kuittaa. 

 

Ja jos ei viä oo oikeen selekeetä, mikä ihime on Buzzador ja mitä pirua on buzzaaminen, ni lue lisää tästä, ja liity vaikka ittekki mukaan!