Oltiin taas vaihteeksi Isojoella viikonloppuna. Tai puolikkaan viikkoo itte asias, ku Rami oli sen verta räkätautinen, että se sai sairaslomaa keskiviikosta perjantaihin ni siitä tuli vähä niinku vahingos tuommonen venytetty viikonloppureissu. 

Kevääseen yleensä kuuluu monenmoiset kevätpössährykset. Toisilla ne ilimenee ihimeellisenä siivousvimmana, toisille iskee hillitön hinku päästä pariutuhun/parittelehen, toisten pitää päästä tonkihin puutarhaa ja noin niinku yleensä puheenaiheet vaihtuu, et enää ei jakseta kirota sitä, kuinka pakkasta ja/tai lunta on liikaa taikka liika vähä, vaan ruvetaan kiroohon sitä, kuinka kohta lumen alta paljastuu läjäpäin koiranpaskaa ja hiekotussoraa ja ehkä jopa jokunen uurelta vuorelta jääny ilotulitusraketin roska. Niin ja kulukissakki ramppaa nurkis kuseskelemas ja kaikki on muutenki perseestä keväisin. 

Ei ny taireta olla ihan viä kevääs, mutta jotaki pössähryksen tapaasta mä koin viikonloppuna, ku äiti enste pakotti (lue: sai mut taipuhun käyttäen hyväksi lahajontaa) mun hiihtähän sen kans. Ei saatana, meikäläänen suksilla! Onko pöyröömpää taas nähtykää vuosikausiin? Puoli tunti survottiin suksilla pitkin latuja, joita oli veretty siihen lähimettähän ja kun mä kotio pääsin, tajusin, että eihän se oikeestaan ollu eres ihan kauhiaa! No emmä ny tokikaa siltä seisomalta päättäny rientää suksikauppahan hankkihin omia hiihtimiä, mutta ehkä mä ens talavena voisin tuollai kertaluontoosesti lainnata äiteen hikilautoja jos sattuu olehen valamis latu verettynä meleki uluko-ovelle asti. 

Seuraava hurahrus valtas mun tänään, ku palattiin Isojoelta kotio. Pitkin automatkaa olin siinä ihimetelly, että ai saakeli ku on komian näkönen ilima, mikä ristus on ku ei yhtää eres vituta niinku yleensä, jaksaaskahan sitä kotio päästyänsä käylähtää hiukka happihyppelyllä ku aurinko kerranki näyttäytyy. Ei se ny olisi niin paha ollukkaa, jos mä olsin lähteny vaan kävelylle, mutta mä lähärinki SAUVAkävelylle! Oikeesti, mitä helevettiä?! 

Ensinnäki se on jo tarpeeksi omituista, että meiltä löytyy kävelysauvat. Ja vieläpä Ramin toimesta! No ei oo kyllä isäntä(kää) aiemmin käyny dementiahiihrolla, kuulemma se on jostain syystä sosialisoinu äitinsä kävelysauvat ja varmaan kuvitellu ryhtyvänsä niitten kans urheileen, samallai ku mäki sosialisoin Isojoelta jonku hiton stepperin aikapäiviä sitte lupaava liikuntaharrastusmaharollisuus mielesäni mutten oo viä kertaakaa kokeillu, vaikka se laite tuos joku viikko sitte pääty ulukovarastosta ihan tupihin asti. 

Tuotaki lajia mä koitin semmosen puolen tunnin verran ja pakko toreta, että ehkä tuo sivakoiminen iliman suksia oli viä enempi mun mielehen. Voi olla että koitan uuresta jo tällä viikolla!

Mut sitte kevätpössähryksestä kevät(?)pössikseen. Tänään ku tultiin kotio, keittiö tuoksahti ehkä pikkusen ummehtuneelle. Vilikasin roskiskaappihin ku muistelin, että jätettiin roskapussi lähteisämme viemätä pihalle ku se pussi oli ihan just vaihrettu eikä sinne oltu keriitty dumpata mitää, mikä rupeis haisehen muutamas päiväs. Muka. Ei se kaappi meinaan miltää freesioilta tuoksahtanu, vaikka mä olin meleko varma, että roskikses oli lähinnä jotaki paperin riekaleita ja sen semmosta.

No sitte mä vilikasin kompostiämpärihin. Ei tarvinnu sen kauvempaa arvailla, että mikä tän mökkerön oli näin raikastanu, oli meinaan sen verta tuuhia partakasvusto siä pöntös että Valtaojan Eskoki olis kateellinen. 

Mut jos kompostikippoon oli tullu ruuhkaa loppuviikosta, ni niin oli postilootaanki, jopa niin paljo että naapurit oli oma-alotteisesti korjannu taltehen meiränki postit, ku oli kuulemma ruvennu Turun Sanomia tursuileen kannen ravoosta pihalle vähä liianki kans :D (Usein ollaan vähä pitempien reissujen ajaksi pyyretty naapuria nappaahan talteen meiränki postit, mutta ny vaan unohtu ilimottaa että ollahan muutama päivä pois.) Naapurin emäntä toi postimotin meille ja ku me sitä postiläjää plarattiin, meleki toivoin että olispa ne postit karonnu mieluummin jonku epärehellisen postilooran tyhyjentäjän kynsihin. Tai no kuka kriminaali ny oliskaa kiinnostunu järjettömästä laskupinosta. 

Eipä oo tainnu viä aikasemmin ollakkaa ihan näin nahkiaa rahallisesti, erellisen kerran sain rahaa just tän viikon keskiviikkona ja enää ei oo tilillä, siis ei mun eikä Ramin, ku pieni hätävara niin että justiin saaraan kerran kaks ruokakaupan asiat maksuhun per nuppi, ja silti niitä laskuja on erelleen maksamatta pitkälle yli kolomensaran euron erestä. Minkä vitun tähäre ne kaikki laskut keksiki tänne hypätä samalla kertaa? 

Mut ei hätä oo tämän näkönen. Onhan mulla viä joku lati säästötilillä, tosin mä aattelin, että niistä olis voinu jättää vähä jäljelle sitä varaa jos ja kun mä en saa töitä ja rupian köyhäksi opiskelijaksi. Tairanki ruveta oikeen viimesen päälle köyhäksi opiskelijaksi!

Viikonlopun aikana tuli sopivasti muutenki taas parista työpaikasta ilimotus, että kiitos mielenkiinnostasi, valitettavasti vaan tunne ei ollut molemminpuoleinen. Toiseen hommahan oli ollu joku 80 hakijaa ja toiseen päälle parisataa, eli jos kaikis kemian alalle haiskaviinki paikkoihin tulee tuommosia hakemusmääriä ni sen voi arvata, että meikälääsen hakukupongit ei siä halutuimpien joukos taira killua. Eihän siä hakijootten porukas tartte olla seas ku yks lapseton / lisääntymisiän onnellisesti ohittanu (ja samalla luultavasti työsänsä kokeneempi) / mies ni mun peli on pelattu. Niin että kevään opiskeluhakuaikoja orotelles...