Ny on joku perkeleen nillitysvillitys päällänsä, että eri ammattiryhymät antaa kootut neuvot asiakkaillensa tai sitte asiakkaat antaa neuvot eri ammattiryhymille, kuinka saataas se asiakkaan ja ammattilaasen kohtaaminen sujuhun kaikista jouhevammin.

Hullutus taisi saara alakunsa, ku joku kassamyyjä oli kyrsiintyny kassalla tumpuloiviin asiakkaisiin ja heitti kehiin listan neuvoja asiakkaita varte. Sitte joku asiakas vittuuntu ja laati neuvot hapannaamaasia myyjiä varte. Sitte joku lastenhoitaja keksi laatia neuvot päiväkotimukulootten vanhemmille ja ny on jo joku parturiki keksiny ohojeistaa asiakkaat, kuinka vois vaikka pestä kuontalonsa ennenku tuoo rasvalettinsä kynittäväksi. 

Hei pliis! Kun tuon jutun keksi yks, se oli viä ihan hauskaa ja oivaltavaa. Mutta maku kerkis mennä jo heti ku toisen ammattiryhymän erustaja rupes apinoimahan. Pahoin pelekään, että ilimiö ei ollu edes viä täs, vaan että näitä toinen toistansa "humoristisempia" ohojeistuksia tunkee esille viä pitkän aikaa. Mut ei mitää, pistetään siis omaki lusikka samaan väljähtäneeseen soppaan. Kas tässä:


NÄIN SUJUU YHTEISTYÖ MUN KANS: neuvomisen alakeet.

1. Ei tartte neuvoo saatana! Mut jos on aiva pakko, sopii koittaa, kunhan otat kohorat 2-10 huomioon. 

2. Jos taharot, että neuvos menee perille, markkinoi se mulle niin että mä luulen keksineeni koko jutun itte. Muuten soot auttamatta hakoteillä ja mä teen päinvastoon kun sä eherotit, vaikka sitte silikkaa piruuttani. 

3. Jos kommentoin sun neuvohos, että "Joo", se tarkottaa "Ei". En vaan jaksa kuunnella vänkäämistä, annan sun luulla että otin neuvos toresta mutta teen silti justiin niin ku alunperin itte meinasinki. Myöhemmin väitän, etten oo sun neuvoos koskaa kuullukkaa (mitäs tulit siihen äköttähän ku olin niin pirun keskittyny itte tekemiseen).

4. Jos kommentoin sun neuvohos, että "Joo joo", se tarkottaa "Oonny jo jumalauta hilijaa!" Samalla se tietenki tarkottaa myös "Ei". Lue myös kohta 3 ja kaks viimesintä virkettä.

5. Jos mä tuun neuvohon sua, muista, että moon oikias. Oon eläisäni vaan harvoon erehtyny: lähinnä silloon ku oon miettiny, että ei perkele, oonkahan mä ny aiva vääräs...

6. Jos soot kuitenki aiva varma, että mun neuvo on huonompi ku sun, ni mieti ny kuule viä kerran. Jos mietittyäskää et oo viä muuttanu mieltäs, soot pössöö ja sun tekemises ei tuu vittu ikänä onnistuhun nuon. 

7. Jos mä tuun oikeen varta vaste kysyhyn sun neuvoos, sä torennäkösesti näjet unta. 

8. Jos mä tuun oikeen varta vaste kysyhyn sun neuvoos ja oot aiva varmaan hereellä, älä silti luule, että ny tuo ämmä on aiva neuvotoon. Mulla on tietysti mieles hyvä irea, tulinpahan vaan tarkistahan että ooksä yhtä väläkky ja keksiny sen saman.

9. (liittyy läheisesti kohtaan 8) Jos mun tekemisen lopputulos saa kehuja, ni se johtuu siitä ku mä sen asian olin niin hyvin järkeilly, mutta jos lopputulos haukutaan lyttyhyn, ni son sun vikas: "no mä ny tein vaan niinku tuo mua neuvoo".

10. Jos mä ikänä, milloinkaa vahingos ja kaikilta salaa otan jostaki neuvosta onkeeni, ni ehkä mä ihan pikkasen mielesäni toisaalta oon myös kiitollinen sille, joka sen hyvän irean mulle heitti / päähän paukutti. Mutta ei toivookaa, että mä sitä ikänä tunnustasin julukisesti, että "Kiitti kuule, kyllä sä vaan olit tuos asias fiksumpi ku mä!"