Ku mulla ei mitää oikeeta työtäkää oo, ni vois kiriottaa sanasen kuvitellusta työpaikasta. Tai lähinnä siis siitä, millanen vois olla mun unelmien työ(paikka). Ja mä unohran ny täysin tästä semmosen tylysän pikkujutun ku realismin. Vaikka tottahan sen kaikki ny jo arvas muutenki, että pelekkää huuhaa-haihattelua on luvas, ku eihän sellanen lause, josa esiintyy yhtaikaa mun nimi sekä joku työpaikka, oo realismia nähänykkää. 

Joskus mä mietiin, että olispa kiva ku vois työskennellä kotona! Mikä olis kätevämpää ku rehata muksut aamusin tuohon lähille päiväkotihin ja tutus turvallises kotoympäristös teherä työtänsä ja sitte ehtoopäivästä hakia taas mukulat kotio jylläähän. Äkkiä ajateltuna joo ihan kiva idea, mutta ku ajattelee vähä vähemmän äkkiä ni olishan tuo lopulta aiva perseestä. Ensinnäki, mä en varmaan saisi tehtyä mitää oikeita töitä ku mä karkaisin kuitenki koko aika johki kotohommien tai silikan laiskottelun parihin siitä ilosta, ku ei oo muksut häirittemäs. Ja toiseksi, mä oon täs ny jo ollu kotona vittuuntumiseen asti ja menetän kohta lopullisesti kykyni kommunikoira aikusten ihimisten kans, jos mä en kohta pääse johki, misä vähä näkis vähä muitaki ku pirrastavia kakaroota. 

Jos siis työpaikka oman kodon olohuonees ei kelepaa, ni tietysti pitääs lähtiä leipänsä hakuhun johki muualle. Liika kauvas ei kuitenkaa olisi kiva raahautua joka ikinen päivä, optimi olis joku max. 30 kilsan työmatka per suunta. Oon mä nykki epätoivoosena hakenu töitä niinki kaukaa ku Uurestakaupungista ja Salosta, mutta just eileen tuli ainaki tuolta Ukista tieto, että kiitos mutta ei kiitos. Et tairan säästyä yli 60 kilsan työmatkoilta, mutta niin tairan säästyä sitä lyhkäsemmiltäki samalla lailla, ku ei mistää työpaikasta kuulu tuon kummempaa. 

Se onki sitte vaikein kysymys, että mitä mä haluaisin työkseni teherä? Otetaan realismia peliin sen verta, että tosiaan jotaki pitääs teherä eikä vaan olla tekevinänsä. No, olishan se kiva teherä sitä mitä osaa, tai mitä ainaki kovaa koitti opiskella, eli labras olis ihan kivaa teherä kaikenmoisia analyysiä. Ei mua kiinnosta hittojakaa leikkiä mitää pomoo/pomottajaa, mulle sopis helevetin hyvin ku joku kertois mitä teherään ja mä tekisin (ja ku mä tuon olisin tajunnu aikasemmin, en olisi miksikää kemistiksi opiskellukkaa vaan laborantti tms. olis ollu vallan hyvä valinta).

Toisaalta mä tykkään myös kiriottamisesta. Mutta en mä kyllä mikää toimittaja haluaasi olla. En mä osaa nimetä mitää ammattia, misä sais vaan kiriotella tuottamatta kuitenkaa (kaikkee) tekstiä omasta päästä. Se oli tietty ihan mukava osa työtä, ku tua erellises, muinaises työs sai päivittää jotaki labran työskentelyohojeita. Et oli olemas valamis pohoja, mutta että sitä sai ja piti parannella. Et jos mitää pilikunnussijan duunia on olemas, ni mä voisin teherä sitä!

Täs mökkihöpertyes on myös heränny kiinnostus työskennellä myös ihimisten eikä pelekästään koeputkien, paperien ja tietokoneen näytön paris, joten jonkumoinen asiakaspalaveluhommaki saattas olla jees. Mut siis sellanen, misä asiakkaat olis lähtökohtasesti ihan mukavaa sakkia ja ääliöt poikkeustapauksia. Eileen ehtoolla kattelin Ramin kans Poliisit-sarjaa ja sanoon, että mä en kestäsi tuommosta työtä, misä pitäs jatkuvasti painia joittenki känniurpojen ja muitten kusipäiren kans, vaan mä turhautuisin varmaan aika äkkiä ku tuntus kumminki vaan siltä, että tää perkeleen maailma ei tästä paremmaksi tuu ikänä, vaan impesilliä sen ku riittää vaan.  

Tää on yllättävän hankalaa eres haihatella täyrellisestä työnkuvasta (täyrellistä ammattinimikettä mä en eres yritä ittelleni keksiä, ja "lottomiljonääri" ei varmaankaan oo ammattinimike), helepompaa olis luetella asioita, mihkä ei tairot taikka kiinnostus piisaa, ei vaikka olis kuinka perse auki ja pää pölökyllä. 

Mutta kuten mä jo totesin, mä en enää usko tippaakaa, että mulla on mitää tulevaisuutta labra-alan paris, ainakaa tää Turun puoles. Ja jos mä johki vaihran maisemaa, ni pyrin kuitenki pysyhyn suht likellä Turkua tai sitte suunnistan Etelä-Pohojammaalle. Täs on muutenki vaan kourallinen oikeesti läheisiä ihimisiä ja sukulaasia, ni en voisi kuvitellakkaa muuttavani paikkahan, mihinä mulla ei olisi tuttuja lähimaillakaa. 

Ja jos ny nää haihattelut unohretaan, ni ei täs oo vaihtoehtoja muuta hakia opiskelupaikkaa jostaki, jos mielii teherä muutaki ky syörä kynsiä - eihän täs pian muuhun syömiseen oo varmaan varaakaa. Kyllä mä toki lämpimikseni lähettelen työhakemuksia sillon harvoon ku jotaki kiinnostavia paikkoja sattuu olehen auki, mutta on se ny jo nähty kuinka niiren kans käy. Et niinku juna on jo menny, katotaan pääsiskö jonku perkeleen resiinan kyyttihin viä ettei tarttisi jäärä asemalle hengaahan, taikka raiteille makoilehen.