Ihimettelin viä aamulla, ku rupes lähestyvä työhaastattelun jatko-osio jännittään, että mitähän jännittämistä täski ny on ku ei ne mua valitte kuitenkaa. No, siitä huolimatta olin kävellä päin seiniä, syrän hakkas, vattas kierti ja vaikka mitä, ku joutu iltapäivään asti orotteleen, että pääsis sinne piinapenkkihin. 

Haastattelun aluuksi selevis, että siinä vaihees mun kans siitä työpaikasta kilivootteli vain yks muu tyyppi. Oho, ja mä ku olin aatellu, että ainaki pari kolome olis ehkä ollu mun lisäks. Siinä kohtaa tuntu, että ehkä täs sittekki on jotain maharollisuuksia! Haastattelu, erinäiset keskustelut ja etukäteen täytettyjen soveltuvuus- ja palikkatestien tulokset kans lupaili silleen hyvää, että ei sitä ny ihan toivotoon olo ollu ku kotio lähti. 

Luultavasti kohta pääsiäisen jäläkeen saan tietää, kuinka kävi. En ny mee vannohon suuntaan enkä toiseen. Johonaki logiikkapalikkatesteis mä olin ihan peto ja mun aiemmat työkokemukset oli vissiin ihan hyvää kamaa tota työnkuvaa ajatellen, mutta itte pähkäälin jo ennen tuota mankelointia, että mulla ei ehkä oo tarpeeksi kokemusta työstä, josa pitää johtaa / ohojata muita.

Mut senpä näkee sitte. Jos ei olisi tulos taas Isojoen reissua ja kavereitten tapaamisia koko pääsiääseksi, sitä vois meleki toivoo, että menispä koko pääsiäänen ohi ja vähä äkkiä!