Huomenta vaan! Onpas taas paska vammanen perseyökkövitunvittupäivä!

Taas on vierähtäny usiampi päivä, ellei jo usiampi viikko siitä, ku mukulat olis molemmin nukkunu yönsä aiva rauhas. Tuos taas jo kiikutettiin tuota pienempää lekurihin vuorenvarmoina siitä, että NYT on taatusti korvat kipiänä ku yöt oli yhtä möyrästystä ja nenästäki valu aikamoista guacamole-soossia. No, Sisun korvis ei ollu mitää vikaa mutta onneks lääkäri eherotti, että kurkataanko isoveikanki korviin samalla rahalla, ku Urhon toinen korva oli viittä vaille kipiänä. 

Kummallista kyllä, Urho on nukkunu yönsä silti paremmin ku tuo tervekorvaanen. "Paremmin" ei silti tarkota samaa ku "hyvin". Justiin sunnuntaina pähkäältiin Ramin kans, kuinka on jännä ettei Urho ikänä öisin lähäre seikkaileen pois omasta huoneestansa vaikka se heräiski, ni eikähän se heti kahtena seuraavana yönä tullu eteiseen nyyhkyttään. Viimme yönä sentäs se ei häipyny sängystänsä, mutta muuten vaan se poraji hetken aikaa alakuyöstä, ja kun sen sai loppuhun, alako pienempi konserttinsa, jota kestiki sitte meleki kolome tuntia. 

En tiä mikähän tuota pienempää oikeen risoo kun se ei nuku eikä nukahra millää lailla kätevästi enää. Ennen sen sai vaan tuupata petihin kun jätkä alako olla sopivan pöpperöönen ja yöt suju pääsääntösesti rauhas, mutta ny on uusinta muotia se, että jos poika on tippaakaa tajuissaan kun sen rehaa häkkisänkyynsä ni heti alakaa kauhia uluvonta. Ja jos sen uluvonnan onnistuu joteki vaientaan, ni viimeistään siinä vaihees ku yrität luikkia Sisun huoneesta pois ni sitte se mellastus vasta alakaaki. Ja viimme öinä jätkä on ennemmin tai myöhemmin heränny yöllä vähintään kerran ja aina sama laulu: millää perkeleelläkää se ei suostuusi jäämään yksin huoneeseensa nukkuhun vaan kauhia mesoominen starttaa ku koittaa lähtiä huoneesta pois, vaikka poika olis jo jollaki lailla keriinny nukahtaan. 

Yleensähän mä näytän siltä, että mä voisin hetkenä minä hyvänsä tuurata variksenpelijätintä, mutta nyt mä tarttisin variksenpelijättimen tuuraahan mua. Voisin pystyttää näköispatsaan ittestäni Sisun huoneen ovelle portsariksi, jos pikkuäijän mielestä sitte olis turvaisampaa verellä sikeitä. Aika outoo, kuinka moni muu sais rauhas nukuttua yönsä jos tän näköönen allihaahka päivystääs vieres läpi yön???

En tiä oliko siinä tän kaaoksen varsinaanen siemen ku tuos pahimpina flunssaöinä otin Sisun yöllä vierashuoneen (joka siis muutenki toimii Sisun kammarina) sänkyyn mun viereen ettei tarttenu tuntikausia painia. Kai poika on ny sitä mieltä, että se oli hyvä juttu ja että kaikki yöt pitääs saada viettää äitin poukus. Joo ei, ei käy. En todellakaa oo mikää perhepeti-ajatuksen kannattaja. Justiin ny sulatan sen, että mun kans samas sängys nukkuu vitusti kuorsaava äijä, mut jos siihen viä sotkettas joku vähä pienempi äijä joka pitkin öitä kieppuis, potkis ja tuuppis ja kaupan päälle räpsähtäs hereille silloon ku a) isukki nousee töihin ennen sianpieremää ja b) silloon ku äitee arkisin nousee ylähä toiveikkaana, että kerkiääspä syörä aamupalansa (tai eres käydä kusella) rauhas ennenku muksukki herää. Ja vaikka kersa pysyyski ihimeen kaupalla unes vaikka vanhempansa hipsii pois sen vierestä, ni jätäppä se ny sänkyhyn yksinänsä myllertään: laattiallehan se putuaas sillä sekunnilla ku mä istahran valamiin aamiaaseni kans pöytähän (tai istahran vessanpöntölle). 

Jos joku tarjoo ratkasuks sitä, että tuokaa poijan pinnasänky takasi omaan kamariinne niin ei tartte nukkua perhepedis, ni se ei kumminkaa ratkase sitä ongelmaa, että isän ja äiteen herätyskelloohin heräis kumminki se mukulaki. Ja muutenki tuo samas kopperos nukkuminen on vähä semmosta, et ku muksu kuitenki jonku verran inajaa öisin myös ihan muutenki ku yöpölläälymieles, ni sitte mä heräilisin sen takia ja makaisin puolet yöstäni sängys jännäämäs, että meinaako tuo ny oikeesti herätä vai mitä se ny meinaa. Helevetti, ne yöt suju jo hetken aikaa tosi mahtavasti, mikä saatana ny on ku koko touhu on yhtä tuskaa?! Kuinka monta unikoulua yks mukula voi oikeen tarvita?

Mä nukuin viimme yönä vähä reilut 4 tuntia ja neki kahares palas. En keriinny eileen ehtoolla eres mennä maate, ku tosiaan enste Urho itkahteli hetken aikaa ja heti perähän Sisu kans "itkahteli" "vähä" aikaa. Pääsin nukkuun joskus kaharelta, ku Rami katto parhaaksi ottaa tilanteen haltuunsa ku mä lähinnä karjahtelin Sisun kans kilipaa. Sitte viireltä Sisu heräs taas, mut onneks sain sen nukahtaan heti uuresta, ku maltoin tarpeeks monta minuuttia vartoo hipihilijaa ovenreijäs jätkän nukahtamista.

Ihiminen pystyy muute oleen aika kauvan hengittämättä ja pirän maharollisena myös sitä, että jos tuommosia öitä tulee viä montaki putkeen, ni mä opin kohta hiipiin huoneesta toiseen silleen, ettei jalaat kosketa laattiaa ollenkaa. Myös ruumiista irtautumista oon harkinnu, et jättäsin ruhoni sinne huoneeseen hämäykseks ja varsinainen henkinen osasto, joka rupiaa olehen jo muutenki ku joku rapistunu rusina, vois pujahtaa hetkeksi vällyyhin. 

Voi huokaus ja hohhoijjaa taas! Kaikki vaan vituttaa näin väsyneenä. Tai ehkä täs ny moni asia vituttaas muutenki, mutta ny tympäsee oikeen erityisen huolella. Sieltä työpaikasta ei oo viäkää kuulunu mitää, ei vaikka laitoon eileen yhyrelle asiasta maharollisesti tietävälle ihimiselle sähköpostiaki ja kysyyn, että misähän oikeen mennään, mut ei oo ainakaa viä mitää vastausta tullu siihenkää. 

Mä rupesin täs yks päivä puoliväkiste siivoohon tätä läävää, aattelin et hoiran homman kaikes rauhas vaikka sitte yks huone päiväs -tahtiin. Eileen oli vessan vuoro. Siinä paskapönttöö jynssätes kehittelin pääsäni kaikenmoisia aforismia kuvaahan siivous- ja samalla koko mun elämäntilannetta, kas täs parit maistiaaset: 

Enste ihan perinteinen: "Kaikki on paskaa paitsi kusi, ja kusikin on aika perseestä."

"Tästä en enää pääse lähemmäs paskaa paitsi syömällä sitä."

"Olen kuin vessaharja, aina päädyn pää edellä paskaan. Ja vaikka pesisi paskat pois, vessaharja on aina vessaharja."